Heräsin asioitani hoitelemaan, KELAn ja harrastusluonteisten syyskurssien merkeissä. Se onnistui muikeasti. Sitten katsahdin kasvimaailmaani. Melonintaimi sai isomman ruukun(muovitörpön hähä! ruoantähteitä kyljissä vielä, imeköön niistä ravintoa!), ja nektariinin ISO siemenkivi joka oli kuivassa odotellut laitettiin multaan itämään.

Mitäs minä sitten tein. Pelasin hiukan Avernumia, söin aamupäiväruokaa ja join kahvia. Sitten tieni vei Virnamäen muinaismaisemiin. Näin hallavaharjahevosen ja lenkkeilijöitä ja kuppikiviä sun muuta mukavata. Siellä oli pihlajia kaukana autotiestä joista keräsin marjoja kokeeksi. Sateiselta alkoi näyttämään, kotia kohti. Keittelen hiukan jos tämä prosessi puhdistaisi ja taittaisi makua ja muussaisi vähän ja sekoitan niitä hunajaan ja maitoon. Hapanimelääkö? Pistänpä oikein akaasiahunajaa pussukasta.

Ensin maku vähän ihmetytti että onpas karvas mutta ei tämä kaukana puolukasta ole. Ihan hyvää, makeutus on kyllä tarpeen. Pitää muistaa aina keitellä näitä suht kunnolla ettei syanidi pääse vaikuttamaan.