Välittäjäaineet! Kun aivojen välittäjäaineet ovat kunnossa, maailmassa on taikaa. Maagisia yhteyksiä, hetken kauneutta. Sellainen häkeltää, siitä saattaa haltioitua. Tällainen on vaarallista ja pahasta, se tuntuu ihanan oikealta mutta epämääräisesti väärältä. Siksi kai välittäjäaineet on sotkettava säännöllisesti kehon ja mielen lamauttavalla alkoholinkäytöllä.

Paikka maailmassa, paikka ihmisten joukossa. Sellainen pitää valloittaa - ei, mutta kun sellaista ei tunnu löytyvän - muutamahan on jo jossakin määrin tullut valloitettua sinänsä. Mutta ei siinä merkityksessä, todellisessa merkityksessä, että paikka olisi oma ja soma. Siispä on vaihdettava alati paikkaa. Kunnes jotain tapahtuu ja paikka löytyy, vaikka todellisuudessa muutos on tapahtunut sisäisesti.

Kuka haluaa säilyketölkillisen rapuhiutaleita omassa spermassaan? John West.

Voisin uida ihmisten joukossa rauhassa ja katsoa, mitä tapahtuu. Näin pitää tehdä. Saatan myös itse aiheuttaa jotain. Varovasti hapuillen. Hetki jolloin sielu vapautuu ja lähtee levottomana vaeltamaan etsien sieltä täältä opettajia ja ystäviä, tai mitä se Jimppa horisi. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä luin ja kuulin kaikenlaista. Sellaiset putkahtelevat toisinaan mieliin. Tietysti varhaisemmatkin, jotain myöhempääkin onneksi.

En voi kirjoittaa, en tiedä mistä aloittaa. En osaa valita, mitä kirjoittaa. Jos maalaa vesiväreillä voi antaa mennä vaan. Tosin olen tullut siihen vaiheeseen, että siihenkin kaipaisi suunnitelmaa. Joten prokrastineeraan ja istun tällä välineellä, jota ilman meidän olisi parempi, eli tuolilla. Voisipa joka paikassa istua lattialla. Tulisin notkeaksi minäkin. Tai tuskinpa enää.

Beowulf. Nibelungheim. Rolandin laulu. Edda. Kalevala. Sigurdin kronikka. Se joku Njalin saaga. Ilias. Odysseia. Il Buffo Grazioso.