Hangen lumella kimaltelee
niin kirkas timantti,
ettei ole kyyneltä eikä helmeä,
joka säihkyisi voimakkaammin.

Salaisen kaipuunsa tähden
se välkkyy niin taivaallisesti:
Se suuntaa katseensa kohti aurinkoa,
juuri kun se ihanana nousee.

Sen säteen juurella
hiutale seisoo rukoillen
ja suutelee sädettä rakkaudella
samalla kun itse sulaa kyyneleeksi.

Onnellinen sen osa, joka rakastaa,
suurinta, mitä elämä tarjoaa,
on säteillä sen päivänpaisteessa
ja kuolla, kun se hymyilee ihanimmillaan!

wecksell-normal.jpg