Ajattelin nyt vähän kirjoitella humpuukia. Heräsin melko äskettäin siihen että ovikelloani rimpautettiin kahdesti. Kuka lie, ei tuttu ainakaan. Sitten kävin kaupassa ja hikoilin kovasti kun kannoin raskasta kassiani kotiin, ja tietysti hikoilin jo menomatkalla kun satuin kohtaamaan ison lauman varmaan yläasteikäisiä oranssipaitaisia sählytyttöjä shortseissaan ja mailoineen jollain treenimatkalla. Kotimatkalla oli muuten patonki myös kainalossa. Tajuattekos? Parempi, jos ette.

naatin kanssa ei kannata nyt taaskaan kommunikoida. Eilen kertoi tekstiviestillä sentään menevänsä juomaan, vai niin onpas ihmeellistä, mutta tänään ropisee jälleen kerran viestityksinä vain yksittäisiä örähdyksiä jotka eivät tee muuta kuin häiritsevät. "Jari ei anna kaljaa." "MAaaats!" Hyvä, naat! Anti-intellektuaaleja tarvitaan jatkossakin!

Ulkona oli jotain kärhämääkin röntsöäijien kesken. Se yksi hurja juoppo joka joskus pyytänyt röökiä ja joskus näyttänyt kuolleelta oli taas voiman tunnossaan, ei kai ollut nyt vetänyt itseään tönköksi vaan sen sijaan ärjyi muille juopoille ohi kulkiessaan. Roskapussini sain kuitenkin häiriöttä viskata kuiluun ja kukin suksi kai vittuun omalla taholleen. Sitten rappiksessa oli se ihan sympaattinen äijä joka vaan on huonossa kunnossa eikä meinaa päästä portaita ylös kuin hyvin hitaasti, sitä tulee moikattua ja sen jutustelua vähän kuunneltua mutta jos seisahtuu sen jutustelua kuuntelemaan niin se kieltää ja sanoo että mene mene vaan. Se puhuttelee sua mutta sitä ei saisi kuunnella. Hehhe. No eipä haittaa.

Humpuukinkirjoittamisen pariin nyt, jos mielenrauha suo. Tosin humpuuki ei onneksi sitä luonnonvaraa suinkaan eniten vaadi

En sentään elä naisen kanssa, siinä kävisi näin