Paavo Nurmen maineikkaan Stadionin ennätykset olivat paukkua, kun meikäläinen asteli areenalle. Sitten harrastin urheilupuistossa outoa lajia. En ole ennen moista kokenut. Heittoni olivat epävarmoja ja tulokset vaihtelivat, mutta parhain suoritukseni oli sentään peräti hole-in-two. Kiekkoni oli valkoinen.

Mutta mitäs minä nyt illalla tekisin? Minne jaksaisin mennä? Liedon suunta houkuttelisi ehkä nyt. Se on aina kiinni siitä, minkä suunnan haluaa päämajasta käsin ottaa. Liian usein jos menee samaan suuntaan, niin se alkaa tuntua haljulta. Nyt en ole mennyt vähään aikaan Liedon suuntaan. Kuralasta voisi ostaa perunoita... tutkinpa lähiseudun karttaa, se on usein inspiroivaa.

                   Glory to Ukraine!