Toden näköinen ihmis kunta

Elämän synty oli, kuulkaas, äärimmäisen epätodennäköinen juttu. Ihmisyyden myös, sitten aikanaan. Mikä se sitten edes onkaan, ehkä (itse)tietoisuus...  mutta siksi sellaista tapahtuu aniharvassa. Universumi on kuitenkin laaja ja aika on pitkä. Vältin silti salaa ikuinen, äärettömän ohitin myös. Se tuntui oikealta.

Ihan kaikessa on kyse todennäköisyyksistä.

Joka päivä kun olemme vielä olemassa emmekä pamahda pois, se on itse asiassa todennäköisyyksien vastainen päivä.

Miksi niitä päiviä sitten on niin pirusti, saattaa yksilö ihmetellä? Eikö ole todennäköistä että niitä tulee vielä ainakin muutama, kun on ollut jo niin monta? Tavallaan ei!

- Joo joo, olemme sopeutujia ja selviytyjiä, mutta miksi juuri me -

Vastauksen alustus: multiversumissa on kyllä sellaisia versioita, joissa todennäköisyydet toteutuvat, elämä ei ole koskaan syntynyt, on loppunut eilen, ihmisyys ja tietoisuus loppuu tänään, huomenna, 100 000 v. päästä, kaikki mahdolliset versiot.

- Jotkut ovat parempiakin selviytyjiä. Luultavasti mäihällä -

Varsinainen vastaus : me olemme vielä olemassa vain siksi, että jos emme sattuisi olemaan, joku muu olisi, emme me, emmekä me olisi siitä tietoisia, koska meitä ei olisi. Ei se tarkoita mitään.

Perustumme epätodennäköisyydelle. Siksi uhkapeli on niin lähellä olemisen ydintä.