Ihmiset lokeroidaan ja oletetaan että he ovat ominaisuuksiltaan juuri sitä mihin lokeroon kuuluu, ei enempää eikä vähempää. Jos heiltä puuttuu tästä kokonaisuudesta jotain, he ovat vajavaisia ja epäonnistuneita. Jos heissä on jotain ylimääräistä, sitä joko kummaksutaan, vähätellään ja paheksutaan tai se sivuutetaan, ollaan kuin sitä ei olisi olemassakaan. Vain tietyn karsinan väellä on oikeus niihin tiettyihin asioihin.

Tämä manifestoituu myös fyysisesti: älä mene sinne mihin et kuulu, älä mene niihin porukoihin johon et ole lunastanut itseäsi. Jos tunnet jonkun, saatat armosta päästä mukaan. Jos et tunne ketään, niin jonota kiltisti tai mieluiten pysy kokonaan loitolla. Joka tapauksessa jonota kiltisti. Ei tässä voi miten vaan olla, ei täällä voi olla kuin kotonaan.

Onko sinulla pääsylippua? Onko sinulla oikeanlainen vaatetus? Ei sinulta voi odottaakaan muuta kuin mitä muotoseikat sanelevat, joten sinua myös kohdellaan sen mukaan. Lempeästi mutta päättäväisesti. Tämä on yksityisalue! Asetu oikeaan jonoon! Hei älä ole tossa, liiku kaksi metriä tuohon suuntaan! Yhteisten merkityksettömien sääntöjen aivoton noudattaminen tuo noudattajalle illuusion auktoriteetista yli sellaisen, joka ottaa muut huomioon mutta käyttää järkeään. Tämä on rikottava.

Ihmisyksilöistä ajatellaan kuin keinotekoisesta materiaalista tai karjasta ja useimmat ovat sen asian kanssa ihan OK. Eipä siinä, suurin osa ihmiskunnasta lieneekin karjaa.