Nykyään kaikki ilmeisesti pitää hoitaa apurahalla. Jos käsikirjoitukseni ei kerran muuten mene läpi kustantamoille, niin ehkä sitten kun kulttuurirahasto on mukana ne suhmuroivat yhdessä ja minäkin suhmuroin, ja kirja on suorastaan pakko julkaista, jotta toiminta olisi kaikkien osapuolten paitsi minun silmissä järkevää ja tarkoituksenmukaista. Minuakin suorastaan arvostettaisiin, että olen onnistunut saamaan apurahaa. Ihan sama, mitä olen kirjoittanut. Näin koneisto toimii ja siihen on osallistuttava. Näin kai saa myös mainosta teokselleen, harvoin omakustanteet menestyvät.

Mutta kun en minä niitä rahoja mihinkään sinänsä tarvitse. Lahjoitankin ne sinulle, rakas lukija. Oletettua menestystäni ja asemaani en kai pysty siirtymään. Mutta... aina voin pilata ne! Ratkaisuna tämä kaikki kokonaisuudessaan olisi melkoinen farssi, muttei sinänsä kaoottinen, tai sitten kaaos on laskelmoitua, mikäli moinen on mahdollista.