Lipeäkalan kanssa vaan pitää olla herneitä, juustosiivu ei saa olla liian paksu, kahvin pitää olla juhlamokkaa. Siinä vanhemman sukupolven pakkomielteitä elintarvikkeista. Pelottavaa, miten voikin olla kaavistunut kangoihinsa. Eikö vaihtelu virkistäisi? Näin on aina tehty. Mutta eikö se ole vainlannistavaa ja masentavaa, jos aina on tehty samoin ja tullaan aina tekemään.

Mieleen juolahti: Kyse on turvallisuudesta. Kaikkihan me turvallisuutta tarvitsemme ja siihen hakeudumme, omilla henkilökohtaisilla kieroilla tavoillamme. Varmasti usein emme tiedosta, miten haemme turvallisuutta. Minä en tiedä, mistä turvallisuuteni haen, mutta oletettavasti teen näin. Ainakaan en pidä menemisestä epämukavuusalueelle monenkin asian suhteen, ehkä siinä on sitä. Ehkä se on juuri sitä.