En suinkaan elä yhtäkään elämää täysillä, mutta voin elää monta elämää melko pienillä tehoilla ja näin koettaa  kursia kokoon ja saada aikaan ehjän kokonaisuuden. Se on tämän sunnuntaiaamun melko yksinkertainen miete. Kaksoiselämää päätyvät elämään me, keille ei yksi riitä, ja syy taitaa olla se, ettemme rohje tai kykene sitä yhtä annettua tai otettua tai joskus väkisin tai puoliväkisin omaksuttua, elämään täysimittaisesti, kyllästymme ja turhaudumme yrityksissä ja pyrkimyksissä viedä sitä täysiin mittoihinsa, joten alamme janota täydennystä ja tyydytystä muualta. Kenties se on rattkaisu, jos sen tekee riittävän huolellisesti. Siinä voi olla vaaransa.

Taas hyvinkin outoja unia, vähiten outo oli se, kun oveeni kolkutettiin ja avasin sen alasti, uunipelti käsissäni suojaamassa lantion seutua. Kolkuttaja hämmästeli suuresti. Sain oven kiinni mutta se piti avata uudestaan, tai ehkä sen avasi kolkuttaja, ja tällä kertaa hänen takanaan rappukäytävässä oli alaston mies, jolla ei ollut uunipeltiä tai muutakaan verhoamassa kriittisiä paikkoja. Siinä sitten hämmästeltiin mm. lihavuuttani ja tilannetta yleisesti.