Yhdistyksen kokouksessa tapahtui vaikka mitä mutta viis siitä, ei se ole päivän pääuutinen. Sattui näet jotain hyvin yllättävää, johon en enää olisi uskonut. Tarinan opetus lienee, että aina pitäisi jaksaa pitää toivo hereillä.

Melko kylmä, vähän hermostunut ja epätietoinen olo kokouksen edellä. Jos nyt edes osaisin ajallaan oikeaan bussiin ja löytäisin tulevassa hämärässä määränpään. Kävelin Hämeenkatua ja vilkaisin vanhasta tottumuksesta oikealle ja... näkivätkö silmäni oikein? Ne ovat joskus aikaisemmin katkerasti valehdelleet vastavaanlaisessa tilanteessa... menin pöllämystyneenä sisälle ja kyllä, se ainoa alkuperäinen ja ihana Puhakan Neito on sittenkin vihdoin palannut kotiinsa! Luulin, että hän jo lopetti! Et kai ole ollut kipeänä kun ei ole näkynyt, olisin voinut kysyä... ehkä parempi etten. Ostin häneltä ilman muuta fisherman's friendejä ja paperinenäliinoja ja maksoin kolikoilla ja hän oli aivan entisensä... jatkoin sen verran sekavana matkaani että eksyin jopa kasvisravintolaan! Se ei tosin haitannut, koska siellä oli erittäin hyvää ja ravitsevaa keittolounasta. Hyvä, että johdatuin sinne.

En minä muuten noin yleensä mitään fisherman's friendejä osta.

*   *   *

Kotimatkallakin kuljin sattumoisin sen kaupan vierestä ja siellä oli tarkoitus tehdä illan tarvittavat ruokaostokset, kuitenkin tietäen että Hänen vuoronsa oli jo ohi. 

Astuin sisään ja koppasin ostoskorin ja... siinä hän oli yhtäkkiä suoraan edessäni moppaamassa lattiaa ja tervehti minua iloisesti! Ei hän suinkaan kaikkia tervehdi, olen huomannut sen... jospa tunnisti oikeasti iltapäiväisestä, tai jopa aiemmastakin? Olenhan minäkin tunnistanut hänet itse asiassa jo monia vuosia. Hämmennyksen aika...

Te ulkopuoliset joudutte googlettamaan hege bokkoa jotta pääsisitte vähänkään samalle aaltopituudelle - pääsette edellyttäen, että teillä on ymmärrystä näihin asioihin...