Olipa lannistuttavan ärsyttävää tehdä lähtöä kohti keskustaa, kun pyörä oli ahtaasti parkissa ja vaikea saada irti ja autot meni tyhmästi ja tuuli ihan liikaa! Tuleeko tästä nyt mitään!

Kannatti kuitenkin lähteä, sillä oli oikein mukavaa onnitella erästä kirjailijanalkua debyytistään, olla yleisön joukossa kuuntelemassa siitä palasia ja punoa juonia erään tulevan julkistamistapahtuman suhteen. Ja lisäksi jutella erään tutkijan kanssa digitaalisesta kompetenssista osana yleistietoa. Sellaista säätiöllistä ohjelmaa oli minulle järjestetty Hansa-keskukseen... lisäksi päädyin sekavassa kauppatilanteessa(onko muunkinlaisia?) ostamaan torilta uusikaupunkilaista viljeltyä siikaa, ja olisi mieluummin kai pitänyt ostaa villiä kuhaa... jostakin, kotimaista sekin varmasti olisi ollut. No, ostelen tasaisen tahtiin kaikkea erilaista niin hyvä tullee. Niin ja hyvältä se maistuu ja on terveellistä joka tapauksessa, kai sitäkin on lupa itsekkäästi ajatella.

Ja niin. Kammiooni aion tästedes aika ajoin vetäytyä lukemaan...

1183_Iliaden_2031.jpg

Ennen lainauspäätöstä vertailin Ekelöfin ja Björkesonin käännöksiä. Molempia lienee ylistetty. Tämä uudempi koettaa olla läheisempi, ymmärrettävämpi, tulkitsevampi... mutta se on kuin joku stokislainen hipsteri nykimässä hihasta. Ei tämä minua puhuttele, ei tämä ole lähellä minua, joten ei toimi millään tasolla. Kun taas Ekelöfin poljenta... siinä on oikea meininki. Koukeroisuus ei todellakaan ole itseisarvo, mutta tämä tuntuu oikeammalta. Etäisyys ei haittaa. Etäisyyttä minulla on tuohon toiseenkin tyyliin, ja vähemmän miellyttävää etäisyyttä.

Valitsin siis vuonna 2000 tehdyn käännöksen sijaan vuosikertaa 1908 olevan käännöksen. Annoin kyllä uudemmalle reilun mahdollisuuden, mutta ei tuloksesta ollut mitään epäselvyyttä.