Kuvasarja alkaa kuvalla numero 304(kiitosta naat!), linnavuorelta numero 1, joka oli silkkaa sankkaa puseikkoa. Kalliolta löytyi muinaisjätöksiä. Sitä pronssikauden taikasaapasta en saanut kuvattua; se juoksi pakoon. Hiki tuli samoillessa ja sitä ennen pyöräillessä. Huomatkaa utuisen taianomainen ilmasto.

Matkalla ulos linnavuorelta kohtasin taikalammen. Vieressä oli tietysti suota. Eikö se vain näytäkin maagilliselta?

Pronssikautisista hautaröykkiöistäkin siinä kerrotaan. Sekä supikoirista.

Turun sillanrakennustaidon mestarinäyte, eeppinen riippusilta yli Aurajoen yläjuoksun. Mitä pidätte veden väristä? Siltaa pitkin ensin talutin ja takaisin matkaa Oiva huristi mennä läpi vaan. Tänään on muuten Oivan nimipäivä.

Mikäs kuva tämä on... ah, sehän on Kuninkaanlähde jolla Kustaa Vaasa juotteli heboistaan juovuksiin.

Perhana. Tämä toinen Linnavuorihan on jo oikeasti vuori. Soratietä mukava ajella hölpöti hei!

Tässä ompi tietoa tästäkin. Kyllä minä ainakin näen lukea vaikka suttuista kuvaa pienensinkin. Minähän siis osuin jollekin kulttuuripolulle jolla on nämä kyltit, vaikkei ollut tarkoituskaan. Piti vaan metsästää linnavuoria mutta museoteitä ja vaikka mitä oli.

Nyt ollaan oikeasti aika korkealla päästy yhdellä jalalla, vaikkei se tästä kuvasta niin välitykään. Alhaalla se Vanhalinna-kartanotalo.

Tuo tuolla alhaalla on oikeasti aika lailla alempana ja jyrkästi. Hyvä täältä on vainolaisen saapumista tähyillä.

Tässä on jotain vähän uunia muistuttavaa täällä vuorenhuipun keskellä.

Kuka hullu laittaa tuollaisen paikkaan jonkun infotaulun? Kuinkahan moni höperöparka tuota on mennyt tutkimaan ja livennyt alas?! Ei mitään turva-aitoja...

Ahaa. Kyseessä on tarunhohtoinen kuppikivi. Sellaisista voitte lukea vaikkapa wikipediasta.

Tämmöistäpä täällä juu, vähän eri paikassa kallionlakea taas. No melkein sama kuva kyllä kuin aikaisemmin. Näettäpähän vähän maaperää... vai olikohan tällä joku pointtikin? Ei kai tuossa mitään erikoista ole.

Kiukaista ja savupirteistä tietoa. Olisikohan ollut sitä aiempaa uuniosastoa.

Aikanani palasin ja löysin pizzeria ali Baban takaa tämmöisen ränsistyneen puutalon. Mietteliäs ja surumielinen kuva: Miksi tämäkin talo on ihan paskana ja hylätty? Saattaahan tuo kyllä homeessa olla.

Myöhempiä tunnelmia jokilaivan kannelta. Turkulaiset nauttivat elämästään, kaupunginkanslian vaakunalippujen liehuessa ja kaapparikapteenien vallattomasti riehuessa.

Viimeinen kuva, 320. Pikku katuterassilla juopotellaan. Tämän jälkeen ei enää kuvia otettukaan.