Tiesittekö, että Harry Martinsonin Aniara on kerrassaan loistokas runoteos? Se kuului kirjallisuushistorian kurssimatskuun ja kuuluu varmaan edelleen meidän opinahjossamme, minun alma materissani.

Nyt siitä on tehty myös ooppera. Kirjallisuusyhdistyksemme piti aiheesta matinean vuosijuhlan yhteydessä, koska se on kai tulossa Suomeen syksyllä tai jotain, miten se nyt meni. Se on iso pläjäys ja satsaus se ooppera kuulkaas.

On olemassa tällainen sarjakuva joka perustuu löyhästi Aniaraan. Eräs hahmo muistuttaa kovasti tiettyä ukrainalaista poliitikkoa.

Sitten eräs orkesteri on myös tehnyt tällaisen levyn.

Lainasin äsken kirjastosta jonkinlaisen tutkielmakirjan Aniarasta ja sen sarjakuvan.

Jos saisin palkkion, voisin ehkä sanoa muutakin kuin vain tehdä tällaisen paskan postauksen jossa vain mainitsen pari keskeistä asiaa ja linkitän Wikipediaa ja vastaavaa. Sen jälkeen jätän lukijan oman onnensa nojaan. Mutta nyt minulla on niin kovin vähän kunnianhimoa ja omanarvontuntoa...

Mainittakoon vielä erikseen, että eilen kävin isänmaallisten hippien kanssa poimimassa jättipalsamin versoja valtaamasta ja pilaamasta Suomen jaloa luontoa. Tänä aamuna söin ne.