Hoidettuani asiat kaupungin pääkirjastossa suuntasin Kauppiaskatua pitkin Kauppatorille ostamaan terveellistä ja aatteellista kalaa. Turskit kalamuijat olivat kuitenkin jo kaikonneet, vaikka iltapäivä oli vasta kovin nuori! No, olihan sentään perjantai. I så fall plan B, tuumin itsekseni ja suuntasin kauppahalliin taskut täynnä rahaa. Joku toinen päivä pitäisi kuitenkin tukea kituvia torikauppiaita, lupasin mielessäni.

Pyörin pari kierrosta kauppahallin huumaavissa tunnelmissa maistiaisia napostellen ja sitten seisahduin kalatiskille. Huomasin ahvenia, lähes inhimillisen hintatason ja tein nopeasti niitä puoltavan päätöksen. Kolme olisi sopiva määrä, eihän ahven mikään iso kala ole. Sanoin että kolme saisi olla ja kysyin toki mistäpäin kalat tulivat. Ajattelin siinä että isommanpuoleisiakin voisi saman tien ottaa eikä mitään ihan pieniä turhan takia. Ahvenanmaan Brändöstä, kuului vastaus. Ai niin, eihän tällaisessa paikassa tietenkään mitään järviahvenia... -pieniä vai isoja ahvenia? -No vähän isommasta päästä... -onko tarpeeksi iso? - ON... eihän siinä sitten enää mitään voinut, rouva möi minulle kolme hirmuista meriahventa. Huh! Aion syödä yhden päivässä. Yksi "sintti" on jo uunissa.

 

Olisi pitänyt pyytää sisukset mukaan ja tehdä niistä kalalientä!

jattiahven_juttu2MN_503_uu.jpg

Ahvenanmaan ahven on iso ahven.