Tämä viikko alkaa kuvaavasti täysikuun merkeissä. Unta tulikin nähtyä hampaiden irtoamisesta ja sikarituokiosta Ozzy Osbournen ja karibialaisten perseenketkuttajien seurassa. Ynnä muuta mukavaa. Taas rakennetaan elämää uudelleen, ja aina se on raskasta. Täysin kuutamolla. Täysin kuutamoisella!

MySafetylle on ilmoitettu avaimista, tilastojen mukaan 9/10 palautuu, mutta varmaankin tilastot ovat valheellisia. Nyt nähdään onko ns. turva-avaimenperästä hyötyä vaiko ei. Mitä vielä? Löytötavaratoimiston palvelut ovat kalliita enkä vielä tänään aio tilata vuokraemännältä uusia avaimia. Se maksaa, ehkä ei tarvitse. On vain maltettava. Eipä tässä muuta teekään mieli vielä sankaroida. Positiivinen mieliala alkaa vasta hiljakseen löytää jalansijaa. Asioita uskaltaa jo ajatella ilman että ne järkyttävät kuoliaaksi... Itse viime viikon tapahtumista on sinänsä hyvät muistot. Ehkä ne vielä voimistuvat! Sellaista on ilmassa. Sisätiloissa tulee nyt elettyä.

Li pääsi valtuustoon ja oli ääniharakka... eikun harava. Bob Mälli soi ja Avernum etenee. Eikö se jo lopu koskaan. Aina jotain uusia mutkia.