Mitäpä minusta? En osaa kuvailla itseäni. Yhtenä hetkenä olen yhtä, toisena toista. Teen mitä sattuu, jos teen. Teen suunnitelmia, pieniä ja suuria, jotka toteutuvat liian harvoin. Asioita tapahtuu, harvemmin hyviä. Teen huonoja valintoja, vaikka minun on hidasta ja vaikeaa päättää mistään asiasta mitään. Minulla ei ole perhettä ja sukuni on kaukana. Minulla ei ole ystäviä eikä läheisiä, korkeintaan tuttavia. Minulla ei kuitenkaan ole varsinaista tuttavapiiriä, minulla ei ole verkostoja, en osaa enkä halua verkostoitua. En halua käydä toisten kotona enkä päästä ihmisiä asuntooni ellei ole pakko. En taida small talkia enkä muuta seurustelua. En viihdy enää ihmisten joukossa lainkaan. Kykenen harvoin syömään ihmisten seurassa. Minulla ei ole kotieläimiä eikä oikein harrastuksiakaan. En muista, onko minulla kiinnostuksen kohteita. Olen pitkälti lakannut kuntoilemasta. Olen hidastunut ja herpaantunut, väsyn nopeasti. Myös järkeni on hidastunut ja madaltunut. Ruokahaluni on laskenut. Taiteet, kirjallisuus, teatteri, elokuvat, musiikki, kuvataide, kulttuuri jaksavat kiinnostaa yhä vähemmän. Olen kyllästynyt politiikkaan, yhteiskuntaan, yhteisöihin ja ihmiskuntaan. Jotkut ihmiset saattavat herättää toivonpilkahduksia ja muita himmeitä kipinöitä. Lempivärini on väritön. Lempivuodenaikani on neutraali välikausi ilman sen varjopuolia. Lempipaikkani on sänky(tai ruumisarkku?)

Tahtoisin kuitenkin vielä johonkin toimeen selviytyäkseni.

Missä näen itseni viiden vuoden kuluttua? En missään - ei herätä mitään.

Olen ylhäisen alhaiston Idiootti-Mysjkin. Kai ruhtinas jonkinlainen.