Kahvi on kyllä aika makoisaa. Kun se on kelvollista. Punamaidolla tai kermalla ja hitusella sokeria. Aamusella taikka iltapäivällä lounaan päälle.

Sauna puhdistaa syvällisesti ja tekee hyvän olon. Ihan tutulta tuntui löylyttäminen.

Televisiosta olen seurannut ensinnäkin uutisia. YLElläkin on näköjään loppukevennys nykyään... Sangen kuiva: wau, oikea ukkometsä siinä kuvausautoa ahdistelee on se ennennäkemätön peto.

Mutta MacGyver... siinä Mäkkis oli Neuvostoliittolaisessa mielisairaalassa tekeytymässä mielisairaaksi ja Peten kanssa vapauttamassa poliittisia vankeja. Käenpesämeininkiä. Mäkkis valmisti superpikaliimaa jostain öljystä ja paskasta ja lupasi reseptin jos joskus pääsee ulos... EIPÄ OLE NÄKYNYT, MÄKKIS! Loppuhuipennuksessa autistinen shakkihullu sattui onnekkaasti kilahtamaan juuri oikealla hetkellä ja paksautti shakkilautansa pahan mielisairaalanjohtajan päähän. Sitten oli johtaja sidottuna tuoliin ja hjullu väkisinpelasi shakkia sen kanssa... Mäkkis johti iloiset venäläiset ulos ja kehotti hulluja pakenemaan Suomeen(!), mutta niiden pomo kieltäytyi kun aikoi jatkaa poliittista taistelua. Näytti muuten Sean Connerylta... 

Gordon Ramsay ärjyi ja riehui mutta sai lopulta ravintolanomistajat ja -työntekijät uudistuksillaan kyyneliin... siis ilon sellaisiin, ähäkutti lilliputti. Leningrad Cowboys go America tuli katsottua. Road moviet, ne on semmoisia vapaasti soljuvia hölpötyksiä. Hyvä että on sellaisiakin.

Ehtoon kruunuksi muodostui kuitenkin Monte-Criston kreivi-elokuva... sanoisin että hyvä filmatisointi, vuodelta ehkä 2002 tjsp, katsoin siitä kerran alun ukkivainaan kanssa, Ukkia ei sitten kiinnostanut mutta sanoi kattele sinä vaan ja lähti alakertaan. En tainnut sitten itsekään katsoa loppuun. On se hieno tarina! Tarpeeksi yksinkertainen, mutta tehokas. Vastaavia ei voida enää kehitellä, koska kaikki on jo tehty. Vai vieläkö jokin käyttämätön asetelma? Tehokkaimmat kantajuonet varmasti syöty jo, turhia koukeroita voi aina lisätä. Yltiöromanttinen ja -dramaattinen kertomus toki meidän mittapuulla, mutta Shakespearemaisella tavalla... pitää hyväksyä ja uppoutua kuin lapsi tai kyvykäs aikuinen. Eheä draaman kaari eeppisissä mittasuhteissa, se on hieno homma jos vaan toteutetaan hyvällä maulla ja osaten eikä sentään liian kornisti mitenkään... SPOILERTAG Kostonhimo söi Edmund Dantesia lähes kuin Huuliharppukostajassa, mutta nytpä ei ollut kyse lapsuudentraumasta. END SPOILERTAG Ihan turha kyllä sinänsä olisi puhua mistään spoilaamisesta näin klassisten teosten keskellä. Kuka tynnyrissäeläjä sellaista kehtaisi älähtää...

Radiossa puhui ukko joka oli niin vanha, että oli arvosteluissaan aikoinaan haukkunut jonkun nuoren Eino Leino-nobodyn uusia kirjallisia tuotoksia. Ei tainnut olla tänä vuonna äänitetty radio-ohjelma.