Ah, sivilisaatio on palannut, vanhan maailman hienot tavat ovat palanneet. Albrand teki tänään kuvakollaasin omaan majaansa, joten palkitsen häntä pikkuriikkisen. Tuossa tekaisemassani juomassa toden totta uiskentelee oliivi tikun nenässä nyt, edessäni. Frank Sinatraa soimaan tai oli minulla toinenkin vaihtoehto, mikähän se oli.

Teen purkkihernarista herkkuruokaa. Äsken valuivat vedet silmistä, kun hakkasin sipulin. Lopuksi tulee nimittäin pekonia+sipuli hernariin. Silmien valuminen vedestä... vice versa... on niin luonnollista, niin asiaankuuluvaa, että se on hyvää ja hienoa. Ja tiedättekö ällistyttävää? Teen sen aamuisen puurovellin pohjille suoraan, eli sekin on siellä saentamassa, seostamassa soppaa. Mitä se haittaisi? Ei mitään.

Ei saa toki juoda liikaa tänä iltana. En juo. Sen sijaan mietin, voisiko hernaria vielä jotenkin terästää. Ehkä tuossa on jo riittämiin... Haa! Pari mustapippuria sentään liemeen. Ja juu, lopuksi Linnan Makeaa+Väkevää sekaan. Hyviä hetkiä.

Tänään on ollut pyykkipäivä, asennuspäivä, leppoisa päivä. Kaikki hyvin ja menköön. Vilustus vähän haittasi taas aamulla kurkkua tai aika paljonkin mutta hunajatee on totisesti hyvä lääke aamukipuun kurkussa. Eläköön kohtuus! Olemme saaneet elämästä kiinni. (Albrand kiroilee jossain taustalla) Huomiselle on suunnitelmia ja maailma on lähestulkoon kohtalaisen otollinen.