Viikko 36 käynnistyy Yrittäjän päivällä, viides syyskuuta. On siis edes yritettävä taas kerran.

Pate Mustajärvi esiintyi juuri TV2:lla. Se ei jäänyt pelkäksi yritykseksi. Olohuoneessani sinkoili rasvankäryisiä kipunoita. Ikkunat särkyivät. Televisio suli punahehkuiseksi metallimuovimassaksi ja höyrystyi lopulta kokonaan. Ulkona soitetaan yleistä hätävaroitusta ja lähiseudun naiset ovat hedelmöittyneet iskusta. Nöyränä jatkamme ja toivomme että parhaamme yltää kalpeaksi varjoksi Paten ponnekkaasti pursuavasta hohteesta. Aika monta Juicen kappaletta veti.

Maksoin lukukausimaksun, vaikka opinnoista ei tietoa. Sitten parin päivän päästä maksun saavuttua kovistelen kansliaa tarran korttiin saadakseni. Soitin isännälle joka oli vuokraamassa mukavaa kerrostaloasuntoa Turun Patterihaasta, lähellä satamaa eikä liian kaukana toria ja yliopistoa. Paperit oli kuitenkin kirjoitettu jo eilen. Piru. Vanha kunnon Pers Anaali-työvälitys sai uuden työhakemukseni. En ole nimittäin näillä näkymin saamassa iltavuoroja yliopiston kirjastosta. Tahdon rahoittaa opintoni jämptisti! Toivon mukaan kaikki tilanteet etenevät.

Wilbur Smithia koetin lukea mutta taitaa olla sontaa. TV-materiaalia on se. Voin selailla noita kaasunaaman lainakirjoja vielä. Torstaina aion Helsinkiin palauttamaan ne. Elokuviin kai sitten myös. Sitä ennen on huomenna käynti Töölössä röntgeneineen ja perjantaina on aika sosiaalitoimistoon, vaikken edes tiedä mitä siellä toimitan. Kaipa kinuan lääke- ja matkakuluista ym. avustusta kotikunnaltani. Pitää nyt ainakin ottaa selvää. Minun piti kirjoittaa jotain ajastani ulkoministeriössä. Toissapäivänä oli kova kipuna mutta nyt... ehkä iltapäivän aikana kuitenkin kirjoitan.

No niin hommat jäi vielä kesken. Eikun yrittämään!