Tämä on oivaa kansanmusiikkia. Se lämmittää sieluani.

http://www.youtube.com/watch?v=s4nVtyvilgQ


Havainto suomenruotsalaisesta joulujuhlasta:

Suomenruotsalaisista ei pärkkele ole enää mihinkään. He juhlivat Topeliusta ja laulavat lauluja, mutta eivät tunne varpusta jouluaamuna. Se on kuitenkin mukana laulukirjassa, mutta siitä on poistettu koko se viimeinen ja ehdottomasti olennaisen strooffi, jossa paljastetaan että lintu on kuollut poika taivahasta! Ei jumalauta! För sorgligt för nutida finlandssvenska öron! Säälittävää. Sitten ne vaan hykertelevät että olipa hienoa että se kurja varpunenkin kuitenkin sai syödäkseen, hieno runo. (Saipa köyhäkin sentään jouluna almun jalolta rikkaalta, vai? No tämä on sivuasia, maukas sinänsä.) Voi saaaaatana mitä läskipäitä nuo suomenruotsalaiset. Vähän eri puusta oli Topeliukset ja kumppanit veistetty kuin nämä helevetin karamellipaakarit. Jos olisin kertonut mistä siinä runossa on oikeasti kyse(ne eivät tosiaan taida edes tietää sitä, koska se tieto on heiltä sensuroitu) niin olisipa varmaan kummasti tunnelma uhannut latistua, minut olisi vaiennettu ja ihmiset paenneet kauhuissaan korvansa sulkien glögimukille kuusen ympäri hyppelehtimään ja hykertelemään jumalaare. Sylettää koko paska!

Havainto elokuvista:

Ennen vanhaan, vielä vuosituhannen vaihteessa, naureskeltiin avoimesti Star Wars-elokuvien näyttelemiselle mutta pidettiin niistä kuitenkin lähinnä muista syistä. Nykyään haikaillaan niiden perään(alkuperäinen trilogia), että siihen aikaan oikeasti näyteltiin ja oltiin jopa uskottavia, että hahmoon sai yhteyden, kosketuksen. Mitä helvettiä on oikein tapahtunut? Rappiomme on todella syvä.