Uutuushyllyltä nappasin itselleni:  Vonnegut and Hemingway : Writers at war / Lawrence R. Broer. Vertailee Ernestiä ja Kurtia, joka pilkkasi toisinaan Ernestiä sodan, väkivallan, miehekkyyden jne ihannoimisesta mutta kävi kuitenkin itse läpi samoja teemoja sekä motiiveja.

Näin paljon unia. Yhdessä äitini lapsuuskodissani suuttui minulle kun mokasin muutaman asian, haukkui maan rakoon... ja ilmestyi sitten todella hirveän horror-vaiheen kliimaksissa naama vitivalkaistuna, suu punaisena ja valtavana kenties verestä, jonkun improvisoidun aseen kanssa ja sanoi "Tällä voit tappaa itsesi... tai sitten teen minä senkin!" tai jotain sinne päin ja iski kaulaani teräaseella ja yritin pidellä vastaan mutta ei ollut voimaa. Shokki.

Ei oikein tahdo lähteä päästä, varsinkin kun muistan vieläkin mihin kohtaan kaulaa isku osui ja johon herätessäni tartuin. Se tuntui unessa sattuvan. No, sitten oli tavallisempia unia. Viimeisessä joku englantilainen ukko jäljitti jotain tyyppiä mutta tämä olikin mennyt Saksaan tai Irlantiin ja engelsmanni päätti että no, yhtä hyvin voin sitten mennä uimaan kanaaliin! Ja riisui ja hyppäsi komeassa kaaressa veteen... ja täydellisesti ajoitettuna hyppäsi häntä vasaan helvetin iso kala joka nielaisi hänet suu auki yhtenä suupalana, ja heräsin. HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!