Uusi yritys. Heti näyttää kaikki paremmalta kun Tulikettu laukkaa. Chrome kaatuili minulla kuin Vesku Loiri.

Paiskiessani puuduttavaa liukuhihnaduunia Nokian kännykkätehtaan tuotantoväkkyröiden parissa kesällä 2007 Salossa kohtasin norjalaisen Larsin. Toisinaan kuljimme työmatkan samalla kimppakyydillä. Työ loppui pian ja tehdaskin lopetettiin aikanaan, mutta Larsia on joskus näkynyt täällä Turussa. Ensin joissakin ruokaloissa ja satunnaisesti kadulla, sittemmin eräissä elintarvikkeiden hävikin vuoksi aiheutuvan haaskuun vähentämiseen pyhitetyissä pisteissä. Paljastuikin äskettäin että hän asuu nykyään lähellä, melkeinpä heti tuossa vastarannalla. Meitä yhdistävät työhistoria, nykyinen työttömyys, asuinpaikka ja yhteinen kieli - Larsin ruotsi on oikein kelvollista, mukavamman kuuloista kuin vaikkapa riikinruotsi usein. Tänään hän näytti minulle salaisen piilopaikan, josta voi yhyttää käytettyjä huonekaluja, polkupyöriä ja kenties jopa kodinkoneita. Lars on melko tarmokas ja yritteliäs, ihmettelenkin miksei hän vain muuta takaisin Norjaan. Minä en kyllä ehkä viitsisi tehdä niin, mutta en olekaan norjalainen, saati sitten tarmokas tai yritteliäs.

Olen muuten kahtena viime yönä nähnyt unia joissa Julia Timoshenko vieraili jossain muodossa, joten olisi varmaan hyvinkin syytä pitää tauko Ukrainan sotakirjeenvaihdosta ennen kuin olen peräti noiduttu. Vai oliko kaikki myöhäistä jo keväällä 2012? Vappua odotellessa on vielä askaroitavaa. Ja se on vain hyvä se.