Maapallo pysähtyy, olevainen katoaa. Niin aina. Siltä ainakin tuntuu. Ihmeesti sitä vaan selviää kun on puolipakko. Aika tehokkaasti, se on sanottava. Se on innoittanut ja välillä kammottanut. Hallittua ja viileää. Ehkä raikasta, ehkä tuoretta, mutta auttamattoman pinnallista ja tyhjänpäiväistä. Näinkin voi tehdä ja hyvin menestyä. Oikeastaan rentouttavaa, pää latautui. Hilpeätä ja välitöntä kuin teinityttöjen bileissä. Nyt heidän kunniansa on lopullisesti palautettu. Näin menettelee viisas kirjoittaja. Onko siinä perimmältään eroa, jos johdonmukaisia ollaan? Annetaan olla toistaiseksi. Ei se sen uljaampaa sananvapauden sankaruutta ollut. Monia on houkuttanut sen jäljittely, mutta ei se onnistu. Joten jätän hankalat aiheen nytkin tähän. En kaipaa ketään hyveellä ratsastajaa niskaani karkaamaan. Kansalaiset rynnistävät kaduille. Sekasorto on valmis. Siitä sopii purkajien jatkaa.