Ensimmäiseksi on tunnustettava, että tuskin kukaan on ollut niin rankasti rappiolla kuin minä. En tosin ole kadottanut mitään elintärkeää ja terveytenikin on ehkä joten kuten kunnossa, kunhan nyt tästä palaudun. Onhan vasta lauantai. Ja mikä lauantai onkaan! Liput liehuvat tangoissa ja muistamme Eino Leinoa, tuota ihrastuhnua joka, kuten muistamme, väläytti viittansa alta... vaikka mitä!

Kainuussa on näköjään Eino Leino-seura. Luenpa hänen juttujaan olutta kavalasti juoden. Olen liian herkässä mielentilassa jatkaakseni Steinbeckiä, koska hänen juttunsa oli niin suruisa.

On tuulinen päivä. Älkää liitäkö kaukaisuuksiin tuulen myötä.

Nyt maailma paljon on edistynyt!
Tosin vieläkin juodaan ja syödään,
mut onnen kulta se myntätään
ja ostetaan ja myödään.