Kas niin! Lähtöä yrittäessä meni tolkku pois kokonaan ja Tampereelle jäi asioita. Jotain takaisin saadaankin. Mutta se on maallista, maallista vaan. Turussa tilanne ok, missatut asiat uusitaan mitkä voidaan ja kaiken korjaamme juu. Roots-festari nyt ainakin tuli jälleen missattua, enkä myöskään saanut käytyä Loimaalla maakuntamatkalla. Mutta ne nyt olisivatkin olleet vain huviretkiä. Nyt etsitään aitoa hupia arkisista asioita, ravintolaan poiketaan vain syömään matkan varrella vahvistavia asioita. Huomenna vehnäpuuroa ja kahvia ja sitten kirjastolle kaikenlaisia asioita edistämään. Alkaen eräästä kyselytutkimuksesta, joka ilmeisesti on velvollisuuteni. Ja tässä kuussa on vielä kaikenlaista, nyt ollaan taas toimintakunnossa yhä enemmän. 

Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi käynyt varsinaisella selviämisasemalla - ehkä en ikinä. Yleensä viety sen sijaan suoraan päivistykseen tällaisissa tapauksissa. Vaikka eihän minussa varsinaista paikattavaa tällä kertaa ollutkaan. Himmeitä muistikuvia: minua ei päästetty bussiin, päädyin penkille makaamaan ja poliisi kärräsi siitä sinne selviämisasemalle makaamaan. Housut vaihtuneet ja muita pikantteja yksityiskohtia. Myöhemmin koitimme käydä tapahtumapaikoilla, ja sitten pääsin bussiin. Toki matkapahoinvointi yllätti ja kävin kolme kertaa vessassa purjoamassa. Mutta ihan hallittu suoritus silti, sattuuhan sitä. Perillä olinkin jo pian uusi mies. Vaikka sitten loppulaukka vielä tulikin ahdistuksen ja hermostuksen torjumiseksi. Tai jotain.

Viekää minut hoitoon! Ettepäs viekään!