Mikä laulaen tulee se viheltäen menee - tyhjästä ilmestynyt polkupyörän satula on taas itsestään kadonnut. Rationaalista on kai odotella, että tuolla pyörävajassa Oivan rungossa olevaan koloon ilmestyy uudestaan uusi satula. Tai sama vanha. Ehkä joku on vain lainannut sitä ja palauttaa. Meidän pyörävajassa katoaa satuloita, mutta joskus saa myös uusia tilalle pyytämättä. Niin kävi siis viimeksi. Tämänpäiväisen tapauksen johdosta ei tänään tule käytyä postissa varmaan, pitkähkö patikka enkä siitä ilosta bussia maksa. Käyn ylihuomenna, on muutakin asiaa siihen suuntaan silloin. Laittaisin itse satulan, mutta oikean paksuinen putki puuttuu välistä. Pitäisikö sinne laittaa lappu että "Satula, kiitos!"?

Teenpä itselleni LinkedIn-profiilin ja sitä kautta rakennan itsestäni työmarkkinoiden houkuttelevimman saaliin. Sitten paistelen ruskean kastikkeen ja käristän jotain fläskiä. Mikäpä tässä. Hieman tuollaista harmaasateista näyttäisi olevan. Kävin postin sijasta kirjastolla lukemassa lehdet. H. Jansson, tuo musiikkiresensioita sun muuta kirjoitteleva turkulainen kirjailija, kirjoittaa myönteisesti The Flower Kings-yhtyeestä Husarissa. Tutustutaanpa siis tänään siihen. Melko kuulijaltaan panostusta vaativaa progeilua lienee, eikä siis niinkään heti-iskevää.