verovouti-normal.jpg

 

Kävin tässä lävitse sellaisen elämänvaiheen, jonka temmellyksessä otin ja toimin verovuotina. Minä! Toimenkuvaani kuului riistää elatusmaksutikkarit pikkulasten suusta ja ajaa lesket kuulaaseen kevätyöhön. Olin kuitenkin Robin Hood, minkä kerkesin: yhtäkin virolaista Katria autoin, kun ei osannut kysyä kaikkien korvaustensa perään... ja kaikkea sellaista mistä minun ei ole lupa kertoa. Kätteni kautta ovat menneet merkittävät asiat, kuolemanvakavat! Välillä melkein hirvitti. Mutta hymy milloinkaan hyytynyt ei.

 

robin%20meme-normal.jpg

 

Iloisten veikkojeni kanssa selviydyimme arkisista tehtävistä - hurtin meiningin avulla. Kerran kävi niin, että radio lakkasi toimimasta ja mietimme kuinka nostaa työmoraalia. Suunnittelimme menettelyn, että jokainen vuorollaan on sähköurkujen soittajana. Työpäivän aluksi soitetaan aina Bachin urkuklassikon jylhä pahaenteinen alku: TIDIDII... DIDI DIDI DII DII! ja mustakaapuiset tallentajat laskeutuvat hitaasti alas katosta päätteidensä ääreen... kahvitauko oli lopulta päätettävä miehekkään naurun johdosta, niin miehekkään että joku meinasi sen voimasta jo tipahtaa ulos ikkunasta.

 

Leslie-Nielsen-Dracula-normal.jpg

Veroilmoitusten tallentaja pirteänä uuteen työpäivään

 

Itella munasi vähän väliä ilmoitusten toimittamisen ja välillä oli jopa lakko päällä. Solidaarinen myötätuntolakko tallentajaporukan toimesta oli jo valmis käynnistymään, mutta jäipä kuitenkin tekemättä. Harmi, olisi ollut hienoa marssia lönnrotinpuistikossa edes takaisin ja vaatia... niin, myötätuntoa kai sitten. Ja vaikka kaljaa. Ihan mitä vaan, olisi ollut hieno ilma ja kaikki.

Eräänä päivänä verotoimisto oli tulvillaan tamppoonikuitteja. Kuka helvetti lähettää tampaxinsa verotoimistolle vähennettäviksi? Näitä oli nähty ennenkin ja jouduttu vetämään kopiokoneen läpi, mutta nyt oli ennätysmäärä. Mitta tuli täyteen. Kasasin kaikki tamppoonikuitit kenkälaatikkoon, laadin pikaisen viestin sekä selvityspyynnön ja lähetin koko höskän sisäisessä postissa suoraan paikan pääjehulle. Kuriiri löi kengänkantojaan vastakkain, otti pakettini ja juoksi kohti 17. kerrosta pääkallonpaikalle. Säikähdin hieman äkkipikaisuuttani, mutta tulisipahan asiat selvitettyä kertaheitolla. Oli jo aikakin. Toimintaohjeet tällaisten suhteen olisi vihdoin selvennettävä.

N. 25 minuutin kuluttua alkoi kovaäänisistä kaikua virallinen tiedonanto ja kaikki kerääntyivät kuulolle.

KAIKKI TAMPPONIKUITIT JOTKA OVAT PERÄISIN KABINETISTA TOIMITETAAN TÄSTEDES ERIKOISLÄHETYSMERKINNÄLLÄ 24G SUORAAN ITELLAAN SKANNATTAVAKSI. SALASSAPITOASTE LUOTTAMUKSELLINEN. EI NYT JUMALAUTA POJAT EI TÄSSÄ OLE JOKAISELLA VARAA KÄYDÄ ITSE ANTTILASSA KUN NÄMÄ ETUUDETKIN EIKUN VAKUUDET TULEE MENEMÄÄN PÄIN HELEVETTIÄ EIKÄ VOI LOMPAKKOA PITÄÄ MUKANA JA KADULLA... KADULLA TULEE... snif... (raivokkaita nyyhkäisyjä)

 

1305655087608-normal.jpg

Viesti huipulta

 

Hämmentävän episodin jälkeen pidin jonkin aikaa matalaa profiilia. Entistä sekavampana, mutta olinpahan taas saanut maljani täytenä. Minuun suhtauduttiin suurin piirtein samalla lailla kuin ennenkin tämän jälkeen... tai en ainakaan huomannut että kukaan olisi uskaltanut reagoida mitenkään. Hilloviikot menivät lopulta ohi. Melkoinen tuhotulvan ryöpsähdys se olikin ollut. Tässä vaiheessa aloin laitostua pelottavasti, hain turvaa lounastaukojen seikkailumatkoista pitserioihin, torille ja katujen vilinään.

Sormeni muistavat tuhansia kertoja naputellut koodit ulkoa varmaan vielä aika kauan. Koodeista ei ole käytännön hyötyä elämässä, mutta ehkä jotain jäi päähän itse asioistakin. Vaan enpä jaksa ajatella niitä nyt.

 

mad-as-hell-normal.jpg

Kuolinpesiä, kirvesmiehiä, työmatkakuluja, kirjailijoita, tilinumeroita, työhuonevähennyksiä, osinkotuloja, ulkomaantuloja, vähennettäviä menoja, muita vähennyksiä, maanviljelijöitä, metsätaloutta, laivamiehiä, arvopapereiden arvonnousuja, velkoja, saatavia, vuokratuloja, vuokratappioita, liitteitä, liitteitä, liitteitä, kuitteja, kuitteja, kuitteja, lisäselvityksiä, kotitalousvähennyksiä, ateriavähennyksiä, puolisollesiirtoja, anomuksia, liitteitä, kuitteja, AaAaAarrrRrggHhH!

 

verokarhu-normal.jpg

Verokarhu on ahkera ja tarkka paskiainen

 

Viikot seurasivat toinen toistaan kunnes viimein loppu alkoi häämöttää. Sainpa kyllä jo tarpeekseni. Nyt olen palauttanut kellokorttini ja olen lopullisesti OUT. Tuskinpa enää ikinä, tai no mistäs sen tietää. Taas olen oppinut jotakin laaja-alaisesta koneistosta, joka meitä kaikkia pyörittelee. Muutaman työkavereista saattaisin tunnistaa tuolla jossain, kenties jopa tervehtiä. Moikkaisivatkohan takaisin? Tiedä häntä. Adios, olen kesälaitumilla. Viimeistä tiliä odotellessa. All is well and nothing hurt.