Onko muka jo viikko viime päivityksestä? Huh. Ajankäsitys hämärtyy kun on vuoroin vieraissa ja ties mitä pitkin kaupunkia. Olemmekin tässä yhdessä kehittäneet Hetkisen Ajanlaskun ja suhtaudumme juliaaniseen ja gregoriaaniseen kalenteriin sekä yleisesti omaksuttuun tuntien laskentaan pilkallisesti nimittäen sitä Hektiseksi Ajanlaskuksi. Aikaeroista huolimatta litterointi on kuin ihmeen kaupalla joten kuten klassillisessa aikataulussa deadlineen katsoen. Ekassa haastattelussa oli toisinaan vaikeaa tulkita haastateltavan mummun wanhaa americkansuomea, mutta toisessa haastiksessa lykästi: haastateltavan puhetta ymmärtää paremmin kuin haastattelijan, selkästi artikuloita americkanenglantia. -43 syntyneellä naisella kirkas ja kantava ääni eikä mitään murahtelua eikä ihmeellisiä lausefragmentteja. Hyvä! Tämä tulee menemään paljon helpommin... pääsen lounasaikaan kylätalolle palauttamaan hukattuja korvakoruja ynnä muuta inhimillistä toimintaa mekaanisen suorittamisen eheyttäväksi ja elvyttäväksi vastapainoksi...

Avadonissa olen saavuttanut Avadonin kellarin ja käynyt rangaistusretkellä. Jääköön sentään tuon verran kryptiseksi spoilerien välttämiseksi.

Mitä vielä? Robbe Zimmerman, senkin velmu juutalainen! Matti Hagman, nuorena meni! Dario Fo, viimeinen vitsi! Commedia dell'arte ikuisesti