Poikkesin kauppakeskukseen tarkoituksenani noukkia pizzanpala Pizzariumista. Äitejä vaelsi siellä lastenvaunuineen kalliin näköisissä vaatteissa. Poikkesin Expert-liikkeeseen. Siellä oli 800e älypuhelimia ja usean tuhannen euron silityslautasetti, jolla oli jokin iskevä ja dynaaminen nimi. Silitysrautaa sun muuta kuului toki pakettiin, mutta tuota joopa joo.

Ihmiset kuljeskelevat ostoskeskuksissa ja heidän lapsensakin tottuvat tuohon maailmaan ja tuohon ajatteluun ja tuohon kulutukseen, tottuvat nopeasti, tottuvat heti. Keskiluokka valittaa että rahat eivät enää riitä ja ostaa 800e älypuhelimia ja tuhansien eurojen silityslautasettejä ja pitävät sellaista ihan normaalina. Perhe menee autolla kulutuspalatsiin ja viettää siellä iloisesti koko päivän. Sitten taas töihin tekemään jotain periaatteessa ja kun perusasioita mietitään arvotonta toimintaa, jotta saadaan lisää rahaa turhuuteen. Lainaa on toki myös, ja lapsia. Se on ihmisen arvoista elämää se. Poistuin ilman pizza slicea.

Tällä yhteiskunnalla ei ole enää toivoa. Tällä ihmiskunnalla ei ole enää toivoa. Tällä maailmalla ei ole enää toivoa