”Panu, mitä mieltä olet vitusta”. Pitää olla heti valmis tiedottamaan kaikesta! Voihan hitto, voisin hillitysti huokaista. Kylmää, märkää ja yksinäistä. Nautinnon hetkiä! Oi onnellisia aikoja! On niin ihanaa, että meinaa pakahtua. Tähän huumaan ei totu eikä ole tarviskaan. Olisiko muuta? Voin palata erääseen aktuelliin esimerkkiin myöhemmin. Tytär saa luvan opettaa sen käytön hienouksia isälle. Sitä paitsi kysymys on taloudellisesti mikroskooppinen ja täyttää moraalisesti hurskastelevan kaunaisuuden ylimmät mittasuhteet.

Muita hauskoja aiheita kyllä nousi esiin. Haastattelu olikin oikein hyvä. Tätä ei voi ihan normaalilla järjellä ymmärtää. Kommellusten konklaavi on siirtymässä meidän rannoillemme. Itsetunnosta siinäkin on kysymys. Tätä ei voi mitenkään missata. 

Se oli vielä julmempi kuin tiedettiinkään. Jotain tuttua siinä oli. Koin sen ilahduttavan tuttuna ja silti uutena. Syvä demokraattinen tyyntymys täytti rintani. Kaikki kohdallaan. Mitään muita jälkivaikutuksia en huomannut. Mutta tärkeintä oli iloinen rupattelu, joka virkisti ja puhdisti mieltä.

Pian kaikki kansalaisvelvollisuudet täytetty. Henkisellä puolellakin tapahtuu. Eräs päätös kiinteytyy. Katsotaan onko kestävyyttä panna koko programmi toimeen. Vielä kohtaamme. Ja nyt jatkamaan toukotöitä.