Unohdin ensimmäisen asian, mikä minun piti kertoa. Ehkä se tulee vielä. Ei se ainakaan ollut siitä suomennostutkimuksestani. Siitä kerron myöhemmin, jos mielenkiintonne kiihottui...

Eilen poistin läsnäoloni Facebookista, koska tympäännyin. Olisi kai syytä koettaa edes hieman selittää ratkaisuani. Ei muiden asiat minulle kuulu eivätkä minun muille ja kaikki kommentoivat jotain pöhköä ja itsekin tulee kommentoitua pöhkömmin kuin oikeassa elämässä(arvioisin). Joko pitäisi olla paskantärkeä tai muuten vain joku nuoriso-ohjaaja tai oikean sorttinen vekkuli. En kykene kommunikoimaan siellä itseäni ja tuskin muitakaan tyydyttävästi. En tosin välttämättä lue tätä omaksi heikkoudekseni, koska paskaahan mokoma on. On siellä toki ns. intellektuellejakin - mutta entä sitten, hehän ovat aina kaikista kauheimpia! Ahdistavaa joka tapauksessa kaikki kanssakäyminen sitä kautta. Välillä toki tulee jotain ihan järkevää vastattua jollekin johonkin ihan mukavaan juttuun ja päin vastoin mutta sekin on jotenkin nahistunutta. Tapahtumakalenteri on ihan kätevä, mutta hittoako siihenkään orjaantumaan. Suurin osa niistäkin jutuista on lopulta sellaisia ettei haluakaan mennä ja se jää sitten helposti jotenkin piilevästi harmittamaan, vaikkei ehkä pitäisi. Jätin kyllä option palata takaisin, ja fb-messengerin jätin myös. Sen verran heikko olen. Mutta ainakin vielä tänään tuntuu vain helpotukselta.

naat komensi minua messukeskukseen lastenvahdiksi. Ihme tyyppi! Ihan kuin minä ristittyjen lapsien perään katsoisin. Ties mitä tekisin siinä asemassa...

Jotain potkupalloakin on vissiin pelattu tuolla jossakin.

Olen leprainen!

Tänä iltana Chili con Carnea(à la Albrand) Maria Callaksen(Yle Teema) seurassa