Vuosisadan vaihde vuonna 1900 oli länsimaiselle ihmiskunnalle iso paukku. Sivistyneistö mehusteli sitä vuosikymmenestä toiseen ja näki jälkeenpäin kaikenlaisia virstanpylväitä... maailmannäyttelyitä, lajimme etenee... Vuotta 2000 vouhotettiin etukäteen ihan kivasti, mutta melkoinen tuhnuhan se oli. Varsinkin kun nyt katsoo, niin ihan sama vaikka vuosituhat vaihtui. Vuosisadan vaihde on edelleen se 1900. Emme me ole sieltä mihinkään päässeet. Kollektiivinen sielumme on joillakin jossain maailmansotien välissä, joillakin vähän niiden jälkeen, tai vähän molempia... on tapahtunut aikajäristyksiä.

Edistys meni ohitsemme, kulttuuri on hukassa. Olemme aikamatkustajia, olemme ajelehtijoita, olemme tuuliajolla.

Vuosi tuhat, sen piti varmasti olla maailmanloppu. Vai onko tämäkin jälkeenpäin luomamme kuva? Onpa tietysti... Vuosi 2000 on melko tuoreessa muistissa, silti se on haihtunut. Todellisuutemme on 1800-lukua ja 1900-lukua. Kirjojen kansissa ja mielikuvissa. Elämmekö menneessä, elämmekö tulevassa, mikä on nykyisyys? Miksi kannamme juuri tätä historiaa?

2000-luku on outo rakennelma. 1900-luku oli kouriintuntuva. 1800-luku oli höyrykoneita, siirtomaita, suurmiehiä ja kaivoksia.

Mielenkiintoista. Miettikääpä sitä! Kun kieputte moniulotteisessa spiraalissa...