On helle ja uhkaa ruveta satamaan. Painostavaa. Suojauduin siestalle. Kuitenkin keitän kohta kahvin, kun tekee mieli. En keitä sentään vielä, koska äsken vielä hikoilin, mutta nyt jo helpottaa kummasti kun istuu paikallaan ja ilma kiertää. Kävin tuossa aamupalalla, hain sen Puhakasta ja söin puistossa ja luin taas yhden luvun Lawrencesta. Jerusalem ja Damaskos jo siintävät, junat lentelevät ilmaan ja Lawrence on kahtiajakautunut.

Lähipäivien suunnitelmista eittämättä suurin: lauantaina eli jo ylihuomenna ratsastan Oivalla Lietoon kuuntelemaan ämmärokkia. Silmäni suljen ja kuuntelen vaan. Sitten pitää nimittäin jaksaa ratsastaa vielä takaisinkin Liedosta, joten toivottavasti musiikki alkaa pian siitä kun olen saapunut. Auttaa kun unirytmi on aika myöhäinen, ja sämpylöitä sekä kivennäisvettä pitää pakata mukaan. Vai pitäisikö ihan urheilujuomaa? Kun olin pieni niin oli se Aquarius jota halusin juoda maun vuoksi. No jaa, humpuukia kai semmoiset, huuhaata ja taikauskoa. Mikäpä se on lämpimän kesäyön pikkutunneilla ohjastaessa kun on taikalamppu ja suuri sydän.