Yksin oot sinä, ihminen on V. A. Koskenniemen runo, joka ilmestyi alun perin runokokoelmassa Elegioja vuonna 1917. Se on surumielinen elegia onnen hetkellisyydestä ja yksinäisyyden tunteesta, jonka taustalla on rakkaudessa koettu pettymys. Runolla ei ole kokoelmassa erillistä otsikkoa, mutta se tunnetaan alkusanoistaan ”Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, / yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.” Kaj Chydenius sävelsi vuonna 1966 runon jenkaksi, jonka Kaisa Korhonen esitti reippaana tulkintana. Heidän tarkoituksenaan oli pilkata Koskenniemen vanhentuneena pidettyä ja oikeistolaista aatemaailmaa sekä runon yksilökeskeisyyttä.