Nyt on alettu pilailuhommat ihan tosissaan...

Pestissäni pitää ainakin avata ja sulkea kaikenlaisia ovia ihan vimmatusti. Niitä on paljon eikä niitä saa jättää auki. Asiakaspalvelussa on tärkeintä kutsua tervetulleeksi ja koettaa vastata kysymyksiin. Ei ole pakko, varsinkaan jos on kielimuuri. Oppaat ovat sitten erikseen, yksi sellainen kävi jo luonani kierroksella koululaislauman kanssa. Hän hoiti puhumisen. Bienvenueta ja willkommenia voisi sentään opetella heittämään luontevasti. Kysyntää olisi jo kahden päivän perusteella. Suurimman osan ajasta voi kuitenkin vaikka lukea Nick Adams-novelleja ja lämpimikseen tehdä punnerruksia ja jumpata lankkulattialla, kunhan heti sitten jonkun nähdessä on uskottavan näköinen reliikki menneiltä ajoilta, siis osa miljöötä ja rekvisiittaa. Rooliin lienee positiivista tottua vaikkei teatterikorkeakoulu ollutkaan vaatimuksissa. Enkä minä sitä vierasta. Ympäristö onkin mukava, niin materian kuin luonnon puolesta. Miellyttävää floraa ja faunaa.

Ruokatunti (n. 30 min) saisi aina olla pidempi, ja miksei myös kahvitauko (n. 10 min). Hullua nimittäin jokseenkin, että eniten kiire ja hoppu tuntuu tulevan tauolla! Sekin tosin helpottaa kun tottuu paremmin olemaan. Hyvin tässä näin kesä menee.

Eilen valvontapäämajani oli Kanervon veljesten vanhassa kotitalossa, tänään se oli kellosepän putiikissa. Huomenna on vapaapäivä. Perjantaiksi minut on passitettu Tupakkataloon. Ekat viikot kierrellään paikasta toiseen tähän malliin, sitten n. 3 viikon päästä minusta tulee ainakin joksikin aikaa kirjaltajan kisälli... mitä se sitten käytännössä merkitseekään...