Kirjoittamiseni kaksi pääasiallista muotoa tulevat olosuhteiden pakosta olemaan:

1) X

Minun pitää kaivaa muistitikulta tämän nimi koska söin juuri tuhdin lounaan, jonka aikana pääsin taas tervehtimään herttaista serkkutyttöäni... kyse on kuitenkin mietteistä ja ajatuksista jotka omaksuvat ainakin osittain runollista muotoa sana-asetteluissaan, tehokeinoissaan ja ilmaisutavoissaan.

2) Lyyrinen essee

Varsinaiseen selkeään esseeseen minulle ei riitä taito eikä kärsivällisyys, joten minun täytyy pukea se osittain käsittämättömäksi... no ehkei sentään, mutta tahdon muotoilla sen omalla tavalla omaperäisesti jotta tuntisin, että se mitä haluan sanoa tulee oikealla tavalla julki. Vapaata pohdiskelua, jotta voisin osua naulan kantaan.

Huomaan, että nämä ovatkin sukua toisilleen. Molempiin voi vaikka upottaa aforismintapaisia sekaan. 1 on paljon lyhyempi muoto, 2 kuitenkin kulkee kieliopin mukaan lauserakenneilla ja loogisesti.

Olen myös pohdiskellut, josko pitäisi luoda katse taakse nykyisyyteen. Saataisiin etäisyydellä perspektiiviä nykyaikaan, ilman aikakonetta mutta sen sijaan vain irtautumalla tarpeeksi. Katse menneestä nykyisyyteen samalla tavalla olisi ehkä ensi perstuntumalta helpompi, mutta vaikuttaa vielä turhemmalta projektilta. Tavoite on kuitenkin nykyisyyden tavoittaminen. Emme me kaikki hajanaiset äänet todella näe nykyaikaa. On saatava samanlainen selkeä näköala kuin johonkin historian vaiheeseen... eih, en minä sitä tarkoita, niistäkin on vain tulkintoja ja eri versioita ja voittajan totuus ja kulttuurisidonnaisia näkemyksiä ja mitä vielä. Joka tapauksessa tahdon etäisyyslinssin, mahdollisimman objektiivisen sellaisen mutta jaa, toisaalta pitää kuitenkin olla tilaa omalle näkemykselle. Tavoittelen siis mahdotonta, kuten kaikki tosimiehet. To dream the impossible dream... the world will be better for this!

Mitäs minun vielä piti kertoa? Tänään on aivan erilainen päivä kuin eilinen aurinkoinen paradisio, on sadetta enteilevää ja harmajaa. Silti tai ehkä juuri siksi minua kutsuu ponnekkaasti Papa Joe...

Jotain minä tässä hässelissä varmasti unohdin.