Kuten tunnettua, minä en kuulu kristittyyn kirkkoon. Jos johonkin laitan turvani, niin mikä se on? Miksi olen olemassa? Luon katseeni johonkin muualle.

Minussa on vahva sakraalinen puoli kuten jokaisessa syvällisessä ihmisessä, joka pysähtyy hetkeksi ajattelemaan asioita, joita meidän ei ehkä pitäisi. Kuitenkaan en voi koskaan kumartaa sitä uskontoa, jonka uskoakseni tunnen enemmän, jotka sitä yltipäistiämielin kaikin tavoin vastustavat.

Voi tietysti sanoa, että kristitty kirkko on tehnyt paljon hyvää. Minä en jaksa enää kuunnella teologien ynnä muiden hurskastelevaa näennäistieteellistä roskaa, joilla he tekevät ns. hyväksi kaiken sen pahan, joka kirkko on nimen omaan tämän Suomen maahan ja koko pohjolaan tehnyt.

Olkoon se jopa sama, mitä te teette maailmanlaajuisesti, vaikka kosmopoliitti olenkin. Olkoon se sama, mitä teette kristityn veressä ja oikeutettuna sen olevinaan tekeneväninne! Nyt vihdoin olkoon kuitenkin viimeinen sana, kun te pohjolaamme raiskaatte lipevin kielin!