Vietän nyt työpäivät lukien fiktiota ranskan kielellä. Jopa uskottelen itselleni ymmärtäväni jotain, vaikka sanoja ja ilmaisuja menee ohi. Opiskelinhan sitä kieltä lukukausitolkulla, laiskasti tosin. On tärkeätä, ettei tämä lukuhomma tunnu liian raskaalta ja kankealta. Pitäisi kuitenkin samalla hoitaa kunnolla sekin, mikä on virallinen tehtäväni. Eli suojella kulttuuria tarvittaessa oman henkeni uhalla... jos teenkin jotain mielekästä samalla, niin sen pitää totta vieköön samalla olla virkistävä ja hieman jopa nautinnollinen irtiotto ehkei niinkään raskaasta, mutta joskus hyvinkin puuduttavasta työpäivästä.

Peukaloni joutui väännyksiin ja siitä pursuaa ällöä mätälientä vähäsen. On se aika vuodesta, sano. Kenties leikin vähän välskäriä kotona, jos katson tarpeelliseksi. Se jää nähtäväksi.