Minulle välittyi hallituksesta lähinnä aika epätoivoinen kuva Juha Sipilän tämäniltaisen puheen perusteella. Tällainen televisioitu puhe on pikemminkin vanha viestinnällinen keino kuin uusi, ja herättää varmasti monissa muistoja vakavista tilanteista menneistä vuosikymmenistä. Kriisitietoisuuden lisäämisessä on otettu kaikista järeimmät viestinnälliset keinot käyttöön.

Kansalaisten huoli ja suuttumus on selvästi huomattu, siksi tämä puhe on ylipäätään päätetty pitää. Minusta on hyvää ja tervettä, että siihen reagoidaan. Mutta mitä tulee puheen sisältöön, oli tämä täysin yllätyksetön. Siinä ei ollut mitään uutta tai konkreettista, vaan lähinnä teltiin vanhoja ja kuultuja viestejä ja fraaseja, kuten että "rahat on loppu".

Pettymys oli myös se, että Sipilä ei vastannut hallituksen toimia vastaan esitettyyn kritiikkiin. Miten ennen kaikkea vuorotyötä tekeviin pienipalkkaisten toimeentuloon kohdistuvat leikkaukset parantaa Suomen viennin kilpailulkykyä? Mihin hallitus perustaa arvionsa siitä, että yli kolmen miljardin euron tulonsiirto työnantajille johtaa kymmeniin tuhansiin uusiin työpaikkoihin? Miksi hallitus arvioi Suomen taloudellisten ongelmien johtuvan palkkatasosta, kun asiantuntijat painottavat tuotannollisia seikkoja? Miten käy Suomen talouden, kun kotimaista ostoivoimaa leikataan? Miksi suurituloiset eivät osallistu nykyistä enemmän?

Hyvää puheessa oli se, että Sipilä selvästi vetosi suomalaisiin sen suhteen, että turvapaikkaa Suomessa saavilla tulee tuntea olonsa täällä tervetulleiksi ja turvallisiksi. Se oli tärkeä muistutus tässä kiristyneessä ilmapiirissä.