Sellainen mustaletti hippiukko oli pelastusarmeijan edessä hätäisenä, koska kanttiini oli kiinni. Siispä opastin hänet katulähetyksen ruokajonoon rautatieaseman läheisyydessä. Minä tiedän paikat, hän ei niinkään. Hänellä riitti juttua, oli ollut Ranskassa ja... ties missä. Tyyppi on asunnoton ja kasvissyöjä. Jäisi Suomeen muttei osaa suomea eikä oikein usko enää oppivansa. Miksiköhän tarkalleen hän on täällä? Vaatteitakaan hänellä ei oikein ollut, t-paidassa kulki ja talvi on tulossa. Häiskä sai kuin saikin ruokaa, kielimuurin yli, ja jäi söimään katulähetyksen puurotarjoilua. Minä tulin kirjastoon lainaamaan lisää Mustaa tornia. Mitäköhän tekisin seuraavaksi? No, ensinnäkin kotiin syömään. Ehkä joskus vielä tunnemme toistemme nimet jos hän ei ole unohtanut isänsä kasvoja. Jos ka niin määrää eikä maailma ole muuttunut liikaa. Pitkiä päiviä, miellyttäviä öitä.