Nyt olen vihdoin käynyt Kuusiston linnan raunioilla. Se on niemen päässä, lahdenpoukamassa. Jätin ratsuni odottamaan, otin kypärän kainaloon, annoin tukkani liehua tuulessa, kuljin holvikaaren alta sisälle... ja rannassa minua odotti joutsenetar! Ladyswan! Tulimme hyvin juttuun, kunnes mustasukkainen aviomies pyyhälsi närkästyneenä paikalle. Noh, vetäydyin syömään evästä. Melko aatelisia lintuja nuo joutsenet kun vieläkin viihtyvät vanhan linnan rannassa.

Yllättävän paljon siitä vielä on pystyssä vaikka onkin raunio. Mutta kuinka paljon on alkuperäistä ja mikä on kenties restauroitua? Tuollaisia punatiiliäkö ne käyttivät? Toisaalta tiili on tiili aikakaudesta toiseen. Mutta noinko samanlainen ja punainen? Melko iso linna sekin on ollut kun vertaa vaikka Turun linnaan, monta huoneistoa ja sellainen pihamaa ja kastellikohan siinä sitten. Piispanlinna se oli, kaapuveikot ja haarniskaveikot ja vähän tavallisemmat veikot siellä juoksennelleet kunnes Kustaa Vaasa murskasi mokomat katoliset linnoineen päivineen. Miten on eletty? Kalaa on ainakin saatu läheltä, ja varmaan on ollut yrttitarha rohtoineen jossain, ja hevoskartano, ehkä karjaa, ja metsästä lintupaistia toisinaan. Marjojakin varmaan poimivat nyrpistelemättä. Helvetinmoiset piispanpellot varmasti heti siellä missä nykyäänkin on peltoa. Kaipa tuonne kymmenykset on tuotu ja olikohan pappila vielä erikseen lähimailla. Kuusiston kirkko, puinen sellainen, tuli ainakin vastaan jo vähän matkaa aikaisemmin matkalla linnaa kohti.

Pyöräiltyä tuli tänään ehkä se joku 40 kilsaa. Hyväähän se tekee kaikkine ylämäkineen poikineen.