Vartiovuori, nättiä säätä, hallusinaatioita, kaunis ja isotissinen luokkatoveri yläasteelta jota en ensin tunnista lähestyy innoissaan, satunnainen Arhinmäki, lisää luokkatovereita, epäonnistunutta koulutusta josta pois, outoja pelejä ja leikkejä, hätkähteleviä heräämisiä, euforiaa ja kammoa, selkounia mutta myös valveillaolon illuusio, haikeutta, kaipausta, onnentunteita, epätodellisia keskusteluita, elämä vilistelee silmien edessä, sekavuustiloja, tietokoneen sisältö mullistunut, maailmanjärjestys päälaellaan, tunteet epäloogiset ja irrationaaliset. Niistä on helmikuun unet tehty. Shamaanin tie on suurenmoinen mutta rankka. Kumpi maailma on todellinen?

Viikko seitsemän alkoi. Selkäni on vielä yhä, jossain vasemman munuaisen seutuvilla on hieman tummunutta lihaa. Liittyykö se jotenkin tuohon tuoliin, josta on lohjennut aika iso pala irti? Onko täällä käyty saluunatappelu ja lyöty tuolilla selkään? Kylmägeeli olisi poikaa, kaipa siellä jokin lihas on hieman herkkänä pamahdettuaan johonkin. Pistetään Kyrpä-Kallea... eikun siis Kylmä-Kallea. Ja juodaan struunateetä hunajalla.

Tänään voisi kohta hakea leipää jonon ohi. Loppuviikosta sitten Kirkkonummelle syömään kuhaa(kuuluu käsittääkseni kaloistamme jaloihimpin lohen, siian ja mateen kanssa vaikka naat siihen taitaakin olla jo kyllästynyt...) Huomenna on laskiaistiistai. Vuoden ekat bullat voisi siis noutaa.