Vaelsin aamukahville ja -mehulle Café Dominiciin, joka ei suinkaan ole Chez Dominique vaan nöyrä työväenopiston kahvila. Vanhirstas sieluni nautti rauhallisesta tunnelmasta ja voimistavasta tuokiosta, jota se ei ennen ole kokenut, koska aikaisemmin sinne yrittäessäni se on ollut suljettuna kesän, perjantain tai jonkin muun houkkamaisen syyn takia. Nyt voin taas tarttua asioihin. En kyllä viitsi kovin syvästi takertua.

Tulee ainakin niin paljon kuin vähän päivittää CV:tä ja tulostaa se Työpisteellä. Siellä minua olevinaan neuvotaan ns. piilotyöpaikoista, ellei tilaisuus ole taas peruttu jonkin houkkamaisen syyn takia, kuten viime perjantaina kun olisin ollut ainoa osallistuja ja kaiken kukkuraksi siellä oli jokin pelastusharjoitus syntymässä.

numero täytti SMS-pörssini Portugalin raporteillaan. Poistin siis naatin vanhoja viestejä, saapuneiden pakettia ilmoituksia ynnä muuta ikääntynyttä. Loppuviikosta voisi jo tehdä asialle jotain ja aloittaa kokoamistyön.

Täällä kirjastossa vietetään Ilonan päivää jonka kunniaksi musiikkiopiston naiset todella kääntää mun pään ja soittaa tuolla Chopinia. Kotona odottaa savipadassa uunitettava possunkylki ja suolalapa.

Ennen nukahtamistani luen ilmeisen eskapistista fantasiarävellystä nimeltä Berek Puolikäden paluu.