Sauriaanien kolkossa päämajassa eräässä Turunmaan kolkassa oli valloillaan ennennäkemätön väittely. Miekkamies Albrand Soley penäsi vimmatusti oikeuksiaan pääsauriaanilta: työtodistusta, palkankorotusta, lopputiliä, 50 vuoden vakituista pestiä, eropapereita, sopeutumiseläkettä, työsuhde-etuja, edustusvaimoja, kestitysoikeuksia, päihtymyksen koskemattomuutta, kaikkea yhtä aikaa! Nyrkkiä lyötiin pöytään, mustepullot paiskautuivat lattialle, sihteerit uikuttivat, mutta tulosta ei tullut. Sauriaani sähisi ja ihmetteli miekkamiehen rohkeutta. Albrand ihmetteli, minkälainen mulkku sauriaani olikaan. Olisi otettava miehestä mittaa tehtaan pihalla!

Koko tehtaan henkilökunta muodosti kehän kaksintaistelijoiden ympärille ja aloitti tehdastyöläisten ikiaikaisen kaksintaisteluihin kuuluvan yhteislaulun. "Elämä on kuiskaus vain, veri virtaa aikansa, toista on kunnia ikuinen, ruumistunkion levossa, tahrat haihtuu taistellessa, paitsi jos housuunsa paskantaa..." Väki joi pontikkaa ja rouskutti maustekurkkuja. Toimiston ikkunasta katsoivat kolme kaunista sauriaanin tytärtä tapahtumien etenemistä. "Toivottavasti isä löylyttää tuon hölmön!" sanoi vanhin silmät kiiluen. "Toivottavasti isä saa turpiin ja tuosta tulee uusi tehtaanisäntä joka vie minut vihille!" sanoi keskimmäinen silmät välkkyen. "Enpä tiedä..." pohdiskeli nuorimmainen Eliza silmät tuikkien, empien ja mietteliäästi.

Alb veti kalpansa ja Saurus nosti kaksiteräisen Slith-keihään. Ikiaikainen rituaali oli käsillä, eikä ulkomaailmalla ollut enää merkitystä. Yksi nuori ja innokas, toinen vanha ja  kokenut, kumpi vie voiton... Saurus rynnisti kohti Albia mutta keskeytti hyökkäyksensä. Ja loikkasi sivulle matelijanhäntä reisifarkkushortsien perstaskusta pyörähtäen ja piiskaisten sillä hölmistynyttä Albia, joka tuupertui yllättyneenä maahan mutta kierähti nopeasti polvilleen, ehtien juuri torjua keihääniskun. Tämä ei tulisi olemaan helppoa. Alb kuitenkin hutki kalvallaan vimmatusti, ja kaivettuaan saappaastaan pitkän tikarin hän pystyi sen avulla taistelemaan itsensä pystyasentoon. Sitten hän heitti kalpansa päin sauriaania, jonka vuoro oli yllättyä. Kalpa osui kylkilihaan ja raapaisi verta! Sillä aikaa Alb oli jo taikonut käteensä sapelin. Yleisö mylvi nopeiden  tilanteiden siiivittämänä. Ensimmäinen käännynnäinen oli linjamestari Lasarus, joka oli steampunk-kääpiö ja joi kurkkupirtua. "Hyvä Albrand, tsemppiä....!" hän örisi ja Lasaruksen tuen myötä tuntui pikkuhiljaa yhä useampi tehtaanväestä siirtyvän Albrandin tukijoukkoihin!

Nyt valtavan sauriaanin reidestä sojotti tikareita ja se teki kaikkensa torjuakseen ne valtavan zweihänderin vimmaiset iskut, joita Albrand nyt jakeli. Albrand, Albrand, sadan miekan mies! huusi kansa. Kohta Albrand oli vaihtanut zweihänderin kahteen katanaan joita käytteli drow-samurain veroisesti. Yhtäkkiä kaikki oli ohi... Samanaikainen risti-isku lennätti sauriaanin pään kaaressa sontatunkion piipusta sisään. Veri roiskui ja kaikki oli ihanaa. Sauriaanin liha paistettiin vartaassa ja siitä tehtiin säilykelihaa, joka myytiin hyvään hintaan todellisille vatsankurinalisteille.

Albrand otti vastaan kansan ihailun ja tokaisi -Eliza, minä valitsen sinut! Eliza hymyili kuin bambi ja kierähti Albrandin kainaloon. Mutta silloin parakista astui pihalle romuluinen ukkeli rautanuijan kanssa. -Sinun pitää selvitä vielä minusta, höttönen! Sadanpäämies kumautti Albrandia takaraivoon! Mutta katso! Hänen musketöörihattunsa alla olikin mithril-kypärä, ja hän vain kääntyi ja leikkasi salaminnopeasti Pöppeli-upseerin kikkelin irti katkaistulla claymorella! Tämä menehtyi armeliaasti verenvuotoon.

Albrand ja Eliza muuttivat onnellisina Kakskertaan ja saivat 25 lasta. Tehtaan avaimet Albrand antoi steampunk-kääpiö Lasarukselle, joka johti tehdasta edeltäjäänsä järkevämmin, kaukonäköisemmin ja maltillisemmin. Sen pituinen se, balladi mahtavasta sadan miekan miehestä!