Sauriaanien kolkossa päämajassa, eräässä Turunmaan kolkassa oli valloillaan ennennäkemätön väittely löyhkäävässä sauriaanisessa toimistossa. Miekkamies Albrand Soley penäsi pelotta oikeuksiaan ansioidensa ylitse kunnioitetulta pääsauriaanilta: työtodistusta, palkankorotusta, lopputiliä, 50 vuoden vakituista pestiä, eropapereita, sopeutumiseläkettä, työsuhde-etuja, edustusvaimoja, kestitysoikeuksia, päihtymyksen koskemattomuutta, kaikkea yhtä aikaa! Nyrkkiä lyötiin pöytään, mustepullot paiskautuivat lattialle, sihteerit uikuttivat ja suojautuivat, mutta tulosta ei tullut. Sauriaani sähisi ja ihmetteli miekkamiehen rohkeutta mutta ei antanut tuumaakaan periksi nylkyriydestään. Albrand ihmetteli, minkälainen mulkku sauriaani olikaan, mistä tuollaisia sikisi ja kenen oikku heidät oli maailmaa saastuttamaan saattanut. Olisi otettava miehestä mittaa tehtaan pihalla!

Drabantit astelivat tehtaankatkujen ja etikan happamoittamaan ulkoilmaan. Koko tehtaan henkilökunta muodosti kehän kaksintaistelijoiden ympärille ja aloitti tehdastyöläisten ikiaikaisen kaksintaisteluihin erottamattomasti kuuluvan yhteislaulun. "Elämä on kuiskaus vain, veri virtaa aikansa, toista on kunnia ikuinen, ruumistunkion levossa, tahrat haihtuu taistellessa, paitsi jos housuunsa paskantaa..." Väki joi pontikkaa ja rouskutti maustekurkkuja. Röyhkeä sauriaani voimisteli ja lämmitteli suomut kiiluen ilman paitaa ja pilkkasi, kun taas Albrand sytytti tyynesti sikarin ja laittoi käden reidelleen. Toimiston ikkunasta katsoivat kolme kaunista sauriaanin tytärtä tapahtumien etenemistä. "Toivottavasti isä löylyttää tuon hölmön!" sanoi vanhin ja joidenkin mielestä viisain tytär silmät kiiluen. "Toivottavasti isä saa turpiin ja tuosta tulee uusi tehtaanisäntä joka vie minut vihille!" sanoi keskimmäinen silmät välkkyen. "Enpä tiedä..." pohdiskeli nuorimmainen Eliza silmät tuikkien, empien ja mietteliäästi.

Alb veti kalpansa ja Saurus nosti kaksiteräisen Slith-keihään. Ikiaikainen rituaali oli käsillä, eikä ulkomaailmalla ollut enää merkitystä. Yksi nuori ja innokas, toinen vanha ja kokenut, kumpi vie voiton... Saurus rynnisti kohti Albia, mutta keskeytti yllätäen hyökkäyksensä. Ja loikkasi sivulle matelijanhäntä reisifarkkushortsien levennetystä perstaskusta pyörähtäen ja piiskaisten sillä hölmistynyttä Albia, joka tuupertui yllättyneenä maahan mutta kierähti nopeasti polvilleen, ehtien juuri torjua keihääniskun. Tämä ei tulisi olemaan helppoa. Alb kuitenkin hutki kalvallaan vimmatusti, ja kaivettuaan saappaastaan pitkän tikarin hän pystyi sen avulla taistelemaan itsensä pystyasentoon. Sitten hän heitti kalpansa päin sauriaania, jonka vuoro oli yllättyä. Kalpa osui kylkilihaan ja raapaisi verta! First blood! Yleisö kohahti yllättyneenä, että haastaja puraisi ensin. Sillä aikaa Alb oli jo taikonut käteensä sapelin. Jotkut uskoivat, että alkupuraisu oli ollut moukan tuuria, sillä nyt Albrand alkoi vaikuttaa kömpelöltä voitonvarmaa toimitusjohtajaa vastaan. Sitten Alb vaihtoi kättä! "Luulitko, että olen OIKEAkätinen? Ha-HAA!" Albrand murjaisi ja alkoi vasemmalla kädellään miekkailla entistä taitavammin. Yleisö mylvi jatkuvasti nopeiden tilanteiden siiivittämänä. Siinä tapahtui myös muutos. Ensimmäinen käännynnäinen oli linjamestari Lasarus, joka oli steampunk-kääpiö ja latki innoissaan kurkkupirtua. "Hyvä Albrand, tsemppiä....!" hän örisi ja Lasaruksen tuen myötä tuntui pikkuhiljaa yhä useampi tehtaanväestä siirtyvän Albrandin tukijoukkoihin!

Nyt valtavan sauriaanin reidestä sojotti tikareita ja se teki kaikkensa torjuakseen ne valtavan zweihänderin vimmaiset iskut, joita Albrand nyt jakeli. Kokeneesti ja varmasti sauriaani niitä torjuikin isolla keihäällään, mutta ei ennättänyt tehdä vastaiskuja. Albrand, Albrand, sadan miekan mies! huusi kansa innoissaan. Kohta Albrand oli lennosta vaihtanut zweihänderin kahteen katanaan, joita käytteli molempikätisesti drow-samurain veroisesti. Tehtaan pilli vihelsi kolmasti, kun yhtäkkiä kaikki oli ohi... ihmisten johtaja ja pahuuden kenraali teki pienoisen virheliikkeen. Siitä rankaistiin, kun samanaikainen risti-isku lennätti sauriaanin pään kaaressa sontatunkion piipusta sisään. Misharak, krakatou! Veri roiskui ja tunnelma oli hurmeinen. Myöhemmin sauriaanin liha paistettiin vartaassa ja siitä tehtiin säilykelihaa, joka myytiin hyvään hintaan todellisille vatsankurinalisteille.

Albrand otti vastaan ansaitsemansa kansan ihailun ja tokaisi muitta mutkitta -Eliza, minä valitsen sinut! Eliza hymyili kuin bambi ja kierähti Albrandin kainaloon. Albrand oli onnensa kukkuloilla ja Elizakin toivoi sen näin jatkuvan ikuisesti. Kelpo ihmiset onnittelivat nuortaparia. Kunpa elämä olisikin aina tällaista, kunpa paratiisissa ei luikertelisi käärmeitä! Mutta voi! Työtantereella oli yksi mies, jolle Albrand oli ollut piikki lihassa jo pidemmän aikaa. Kun hänen kaukoihastuksensa ja salaisten limaisten aatostensa kohde Eliza päätyi Albrandin syliin, oli se viimeinen pisara tälle sauriaanin uskotulle miehelle ja petolliselle työsuojeluvaltuutetulle. Niinpä pihaparakista ryntäsi esiin romuluinen ukkeli rautanuijan kanssa! -PÖPPELI! huusi Lasarus-kääpijöukkeli. -Sinun pitää selvitä vielä minusta, höttönen!! Kukaan ei ehtinyt estää, kun tämä mustankipeä sadanpäämies kumautti Albrandia takaraivoon! Mutta katso! Hänen musketöörihattunsa alla olikin mithril-kypärä josta nuija pomppasi takaisin, ja Sadan miekan Albrand vain kääntyi ja leikkasi salaminnopeasti Pöppeli-upseerin kikkelin irti salaisimmalla asellaan tukalia tilanteita varten, katkaistulla claymorella! Tämä viimeinen oikeutetun onnen vastustaja menehtyi armeliaasti verenvuotoon.

Työläiset huusivat voittajaa uudeksi tehtaanjohtajaksi, kuten perinne oikeutti. "Miten on, tuleeko sinusta samanlainen johtaja entisen tilalle, Albsukka? Niin kuin oli Pöppelinkin unelma?" kuiskutti Eliza Albrandin korvaan ja katsoi tätä merkitsevästi. Albrand vilkaisi sauriaanin päättömänä retkottavaa raatoa ja sitten Pöppelin kuohittua raatoa, repäisi kaulassaan roikkuneen kellokortin remmistä rikki irti ja nakkasi sen halveksivasti sontatunkion piipusta alas. Sitten he kääntyivät ja kävelivät pois... Albrand ja Eliza muuttivat onnellisina Kakskertaan ja saivat 25 lasta - eivätkä seikkailut loppuneet siihen! Tehtaan avaimet Albrand antoi steampunk-kääpiö Lasarukselle, joka johti tehdasta edeltäjäänsä järkevämmin, kaukonäköisemmin ja maltillisemmin. Sen pituinen se, sukupolevesta toiseen kestävä hirtehinen balladi mahtavasta sadan miekan miehestä!