Lienee aika jättää Pariisin humputukset sikseen sillä onhan jo totinen työviikko alkanut!

Makrotaloustieteen keskeisiä käsitteitä on niin kutsuttu tasapainotyöttömyys. Se tarkoittaa alinta työttömyyden tasoa, joka ei aiheuta inflaation kiihtymistä. Jos talous saavuttaa täystyöllisyyden, yritysten on maksettava suurempia palkkoja saadakseen houkutelluksi työvoimaa. Tämän jälkeen yritykset nostavat tuotteittensa hintoja, jotta voivat kompensoida palkankorotusten aiheuttamat menetykset. Yleinen kustannustaso nousee, jolloin rahan arvo laskee eli tapahtuu inflaatiota.

Vaikka poliitikot usein sanovat vähintäänkin haaveilevansa "työttömyyden poistamisesta", talouspolitiikan tavoitetilana ei nykyään ole täystyöllisyys vaan juuri tasapainotyöttömyys. Täystyöllisyyteen ollaan tahallaan edes pyrkimättä, koska se aiheuttaisi liikaa inflaatiota. Tasapainotyöttömyyden ylläpito ei ole vain poliittinen valinta, joka nostaa inflaation torjunnan tärkeämmäksi kuin täystyöllisyyden. Muunlaista valintaa ei pitkällä aikavälillä ehkä voisi edes tehdä.

Työttömyys turvaa näin huomaamatta koko markkinatalouden olemassaolon. Tällöin ne, jotka ovat kulloinkin työttömiä, ovat oikeutettuja korvaukseen siitä, että he työttömyydellään pitävät yhteiskuntaa pystyssä. Työttömät ansaitsevat syvää kiitollisuutta, koska koko yhteiskunnan kitkaton toiminta nojaa heidän työttömyyteensä.

Lähde: Tommi Uschanov, jonka lähde Brian Zamulinski

Joskus sitä kyllä silti vähän miettii, ovatko tämän päivän työntekijät sittenkään tämän uhrautumisen arvoisia...