Lossien aikakirjoihin kesä 2015 jää suurena mustikkakesänä, sillä valehtelematta koskaan en vielä toistaiseksi ole nähnyt varvikkojen pursuavan meheviä mustikoita kuten ne eilen tekivät, ja minä olen sentään syntynyt ja kasvanut länsi-Odenmaan peikko- ja hiisimetsissä. Sienet oli vain tarkoitus tarkastaa mutta pakko olikin poimia mustikkaa. Pari tuntia siellä keräsin ja pistin sitten koko pussin sellaisenaan pakkaseen. Nyt siellä on pihlajanmarjaa ja mustikkaa. Töissäkin syön aina esim. kahvipaussilla mustikoita piristeeksi.

Tänään John Goodman *) kävi peittämässä sänkyni jollain kankaalla ja laittamassa kupit jalkojen alle. Parin viikon kuluessa ne ovat varmasti täynnä kuolleita luteita!

Esimies palasi kesälomilta ja silitteli vaan päätä. Nyt on hyvä olla! Hirveä ukkosmyrsky ja vedenpaisumus iski keskellä työpäivää mutta juoksin sen läpi vartiopaikalle kuin Errol Flynn konsanaan... nyt illalla on taas ihan aurinkoista paratiisia. Ah!

*) Kai te nyt Araknofobian olette nähneet