1)

Nova Lombardian laulu (langobardin laulu, uuslombardin laulu)

san. Losrandir säv. kansansävelmä

Aikoina jo ammoisina langobardi valtasi etelän maan

Kun ryöstöreissulle lähdetty oli kultaa, kunniaa maistamaan

Ja niin pohjoisen mies perusti Lombardian

Leipoi leivän! Teki siman! Sitten teurasti sian!

Kertosäe Tuhannen tursuaavaa tursaan tussua - perkele; perkele!

 

Kuulas pohjoisen tää kansa silti myös tuliseksi tunnetaan

Partansa tuiskeessa paukkuu, kun saalis kotiin kannetaan

Maalla, merellä, taivaassa silmät kipinöi

Kun viikingit keltit ja musulmaanit löi

Kertosäe Tuhannen tursuaavaa tursaan tussua - perkele; perkele!

 

Nouseva kansakunta nuori nyt kansankotimme Uusi Lombardia on

Sitä tukekoon pyyteettömästi uroot, naaraat, joka lapsi viaton!

Myös kansa Tapiolan joukkoihimme lukeutuu

Eikä riehakkuudessa sitä voita mikään muu

Kertosäe Tuhannen tursuaavaa tursaan tussua - perkele; perkele!

 

2) Pnovelli

Paha Perjantai, pimeä päivä. Paten perhe pikkuisen pelkäsi perjantaita, paitsi pullojen painajaismaisten palkintojen pelosta, Paten perverssistä pakkomielteestä piilottaa perssuti. “Pyy pivossa pahana perjantaina”, pärskäisi Paten pappakin parin perkeleen puitteissa. Paten perheen piilopaikassa piilotteli pahaenteisyys.

Puissa palelivat peipposet, pian paljastuisivat perjantain paheet. Pihalla paimensi porsas poikasiaan. Piipusta pilkahti paljon pihkaista puhuria, Paten puu paloi paskasti. Papupata porisi.

“Perhanan perhana!” parkaisi Pate ponkaisten prameasta porstuastaan pihalle. Pian pikku peijaiset päälle! Puhumatta perheelleen Pate porhalsi purjeveneellä päin Porvoota. Paatti pysyi pinnalla Paten pierujen puhaltaessa purjeet pullolleen. Pian Pate pullisteli Porvoon puistossa paikallisten pultsareiden profeettana. “Pah, pelkuri!” piikitteli pisteliäästi pahanhajuisin pultsari. Pate pieksi paskat pihalle pultsarista, puukottikin poloista päälle – pilan päiten pelkästään.

Pate pantiin putkaan. Pulasta päästiin pulisemalla Paten pahoista patoutumista; “Pateko paatunut pahis? Paskapuhetta! Poikasena pimahti pää pelkästään. Pate Povoon pappilaan puuhaamaan, paapomaan puita. Pate peittoaisi patoumansa, pikki pahuuden puuskansa.

Pappilassa piispa pisti Patelle pikarin, pikariin paljon pulqueta. Pian puheet paisuivat ponnekkaiksi. Porvoon piispa paheksui Paten pilailua, puhui pakanoista, profeetoista. Paljasti Paten pallit porvoolaisille, peijooni. “Paistopintaa piispallakin”, puuskahti Pate, petroolia plus pirtua pullosta paiskasi päin piispan partaa, poltti piispan puku päällä.

Pikkupojat: Paten puhdas pikku puuha, perjantain peli. “Pian Pate painajaises päättyy” povasi Patea palvova poika parvekkeelta painottaen “painajaista”. Pate ponkaisi parvekkeelle, puhui paljon paskaa, päästi pojan poimimaan puolukoita Paten partakarvoista. Paten poski painautui pojan pakaraan. Poika puraisi Patea palliin. “Pillu se on pulullakin! Puluja Porvoossa pilvin pimein!!! PARTYTIME!” paljasti Pate perversionsa pojalle. “Peikon punainen pillu paras, puluakin polkaisee paremman puutteessa.”

Paten pimeä puoli paljastui pikkuhiljaa Porvoon paikalliselle plebeijistölle.

Paskat, parempi päättää pnovelli puntaroimatta paremmin! paraikaa

 

3) Nuori Los mietteliäänä

Mietin tuossa viime yönä jo millaiseen asemaan itseni oikeastaan maailmassa todella haluaisin asettaa. Tai jos minulla olisi jokin fantasiamaailma ja siellä haluaisin elää hyvän elämän, millainen se olisi? Unohdetaan kaikki paratiisit ja ehtymättömät hedonistiset aarreaitat, materiat ja sen sellaiset. Kaikkihan me täältä joskus lähdemme, sitä ennen sitä haluaa elää mahdollisimman hyvän elämän. Sehän on selvää. Sitten on tasapainottelua, koska mahdollisimman hyvä yhteenlaskettuna on jotain muuta kuin osiensa summa. Tai ehkä se on enemmän niin että kompromisseja on parhaassakin tapauksessa oltava, koska jonkun asian parantaminen vetää toista alas ihan asian perusluonteen takia. Lipsuu ylimalkaisuuteen mutta kuitenkin.