Jäisen järven rannalla pikkuisen keltaisen mökin suuresta savupiipusta kohoaa sankka, musta savu. Pirtin pöydän ääressä äheltää kukapa muukaan kuin jokseenkin romuluinen Orson Flynn, lusikoimassa suuhunsa talven taittavaa muikkukeittoa. Yhtäkkiä hänen makuhermonsa heräävät järkytykseen ja hän yskäisee silmät pullistuneina. Seuraa karjaisu:

-Kuinka juupelissa voi muikkukeitossa olla karjun maku, vaikka niin laitoin purjoa!

Sydämistyneenä Orson Flynn riisuu salamanräpäyksessä kaikki vaatteensa ja vailla rihman kiertämää kelteisillään hän paiskaa ulko-ovensa auki ja ryntää vimmoissaan ulos. Laituri notkuu ja paukkuu 180 kg elopainon alla(pelkkää lihasta!) kun hän tömistelee sen päähän ja loikkaa vauhdin hurmassa pää edellä suoraan avantoon. Pienestä riitteestä joka on ehtinyt avantoon muodostua ei ole minkäänlaista vastusta vaan se helähtää rikki kuin munankuori. Orson uppoaa pohjaan kuin kivi mutta vajoamisensa aikana kykenee kuitenkin kääntämään itsensä. Vahvoilla jaloillaan hän ottaa tukea järven tasaisesta, tukevasta kalliopinnasta, ponnistaa ja tekee loikan. Avannosta lennähtää ylös Orson, tekee ilmassa pieruetin ja rojahtaa kyljelleen jäälle. Ihme, että se kestää! Melkoista panssaria on Orsonin järven jää.

Pulahduksesta virkistyneenä sankarimme rientää seuraavaksi kuistille, jossa häntä odottaa helkutin vahva rommitoti. Sitä siemaistuaan hän innostuu käyttelemään pöydälle asennettua omakutoista radioamatöörisettiä. Orson Flynn skruuvaa tutun taajuuden päälle ja alkaa artikuloida ääntä entisestään voimistavaan puhetorveen(edelleen alastomana).

-Mayday mayday! Ukrainan asia on meidän! Putin pullistelee, Lavrovin suuhun ensiksi sinappijauhoa ja samalla kaikki laivueet Pietaria pommittamaan ja valtaamaan. Panttivankina Karjalan lunnaat, virolaiset etulinjaan!

Seuraa ensiksi järkyttynyt hiljaisuus, sitten kiihtynyttä puheensorinaa ja lopulta Orson Flynn saa vastauksen.

-Hakakadun puoluetoimisto kiittää ja kuittaa. Taasko sinä Orson rommipäissäsi soittelet. Täällä on tänään uutta porukkaa, jonka huumorin käsitys ei oikein vielä riitä tämmöisiin. Koitahan nyt selvitä siellä. Hyvää pyyntionnea, toveri!

Orson Flynn pärskäisee, ottaa helvetin pitkän huikan helkutin väkevää rommitotia ja laittaa pronssisen puhetorven takaisin telineeseen.

-Vittuilevat vielä!

Autereinen taivas on tyyni. Orson Flynn puraisee riistamakkaran kärsää ja on tovin aikaa seesteisen mietteliäs. Jään pinnassa on tarkoin laskelmoitu kuvio, jonka äskeinen onnistunut laskeutuminen on muodostanut. Orsonin räkänoro ehtii jäätyä tapiksi, mutta lopulta hän päättää:

-Tänään ohjaan Charge of the Citizen Hood Brigade of Evilin. Sapperment!