Joitakin tämän viikon asioita on minusta riippumattomista seikoista peruuntunut ja lykkäytynyt tuonnemmaksi, mutta jotakin on vielä ennallaankin jäljellä. Noin muuten pitää täyttää aukkoja osittain improvisoiden. Mikäpä siinä, mikäpä siinä. Vapaus ei tunnu nyt liian raskaalta, enhän orjasielu olekaan. Pidetään prospektit mielessä.

Kerroinko, että kävin viime perjantaina Kårenilla biljeeraamassa? Siellä oli jopa tuttuja, ikään kuin minglasin. Minä! Onko minusta viimein kypsynyt se, joka aina oli oleva kohtaloni? Toivottavasti ei sentään...!